R.I.P. Bruno Quasiban Dabdada 30.1.14

Kaikki jotka vahankin tuntee mua niin tietaa etta oon elainrakas.Ja kylla taalla paassa kyyneleita virtaa kun kirjotan tata.Aiti oli pistany viestia yon aikana etta Molli oli aamulla virtsannut verta, silla oli kipuja.Porukat oli paattany tehda viimeisen palveluksen kauan palvelleelle lemmikille eli vieda piikille.Iska vei Mollin elainlaakirille ja se tuhkataan. Sen tuhkat sirotellaan mokille missa se tykkas nuorempana juoksennella kun se paasi vahingossa vapaaksi ja nain vanhempana makoilla terassilla varjossa.Voi Molli minka teit miulle, lahdit ilman etta mie olisin ollu paikalla pitamassa sinnuu sylissa viimeisella matkalla.
Ikaa Brunolla oli 13 ja puoli vuotta, joten kiitettavan ikainen rotukissaksi.
Me jaadaan kaipaan sua Karvakasa!Onneksi miulla on siun karvoja tallessa niin voin huovuttaa niista sydamen Raamattuni valiin <3

Etela-saaren retkella...

Lahdettiin Ullan kanssa kahden seikkailemaan Etela-saarelle 28.1.14.Lensimme Wellingtonista Christchurciin ja siella vietimme yhden yon.Seuraavana paivana lahdimme aamulla aikaisin junalla puksuttamaan kohti Greymouthia. Juna matka oli hieno kuten arvata saattaa, jalleen kerran tuli otettua reilusti kuvia.Junasta vaihdettiin paikalliseen 'onnibussiin' eli Nakediin ja ajeltiin tanne Fox Glacieriin, pieneen kylaan.Eilen eli 30.1.14 kipusimme Fox Glacierin jaatikolle mika oli aikasmoinen voimainponnistus.Mutta se oli sen vaarti! Mahtavia kuvia, vaikka mie suutuinkin pari kertaa kameralle kun se ei toiminu niinkuin mie halusin :)Nukuttiin mahtavat paikkarit reilun 8km lenkin paalle ja illalla mie seikkailin kylalla itsekseni.Ja totta kai tormasin ihaniin heppoihin ja niita ruokin siella tienposkessa.Tanaan 31.1.14 lahdemme klo14 ajamaan Queenatowniin reilun 5 tunnin ajomatka, hip hei hurraa sanoo  pakaralihakset! Huomenna 1.2.14 lahdemme koko paivan reissulle Milford Soundiin.Sitten 2.2.14 onkin ihana vapaapaiva Queenstownissa.
Kirjoitan enemman kun ollaan takaisin Wellingtonissa ja saan aankin pilkut paikalleen :)

Torstai 23.1

Laura oli töissä ja Ben oli kotona.Benillä oli tulossa tentti joten me lähdimme aamupäivällä seikkailemaan alas Karorin keskustaan.Conal ei suostunut lähtemään mukaan maanitteluista huolimatta, joten lähdimme naisten kesken liikenteeseen.Kävelimme pääkatua Karorin keskustaan ja Eeva nukkua pussutti rattaissa tyytyväseinä.Kiertelimme pari kirpputoria ja kävimme leipomossa ostamassa meille eväitä puistoon.Ja ennen kaikkea kävimme tutustumassa paikalliseen kirjastoon, se oli hieno.Täytyy joku päivä hiippailla sinne yksin että pääsen lukeen sarjiksia rauhassa. Kävimme Ullalle katsomassa apteekista lukulaseja ja sieltähän niitä löytyikin ja miulle jäi käteen kenkäkaupasta Croksin  varvasläpsyt.Kauppa kierroksen jälkeen kävelimme lasten leikkipuistoon missä söimme eväitä hyvällä ruokahalulla.Olimme ostaneet leipomosta suolaiset piirakat missä toisessa oli sisällä juustoa ja paistia, siitä tuli mieleen ihan stroganof-kastike sekä sellainen minkä sisällä oli jauhelihaa.Mielenkiintoisia ja ihan syötäviä, mutta en mie niitä uudestaan osta! Leikkien jälkeen siirryimme viereiseen Urheilupuiston kahvilaan missä Ulla nautti kahvin ja mie jätskin.Eeva alkoi levittämään vienoa tuoksua, mikä tarkoitti miulle uutta haastetta.En nimittäin ole piiiitkään  aikaan vaihtanut kenellekään naperolle vaippaa, joten lähdimme urhoollisesti wc:hen.Ja onneksi lapsi oli kiltisti pyykin ajan ja vaippakin taidettiin laittaa ihan oikein päin J Eli kaiken kaikkiaan se meni hyvin. Kun kahvit oli juotu ja Eeva oli valmis hyppäämään rattaisiin uudestaan lähdimme kotia kohti eli nousimme karmean ylämäen.Neiti nukahti ja jatkoi uniaan omassa sängyssään. Ben oli laittanut riisiä ja currykalaa ja ai että se oli hyvää! Syönnin päälle vahdin nukkuvaa Eevaa ja heräämisen jälkeen menin kirjoittamaan päiväkirjaa.Sen päälle nukahdin pariksi tunniksi.Illalla lapset ja Laura tulivat meidän luo ja antoivat Benille vielä lukurauhan hetkeksi.Laura oli voinut huonosti töissä ja  joten mie lähdin Baileyn kanssa yksin lenkille, se sujui varsin mallikkaasti ja mie hölkkäsinkin jonkin matkaa.

Perjantai 24.1

Tänään oli vapaata koko poppoolla.Tosin Benillä oli koe jota hän jäi tekemään, kun me muut ahtauduttiin autoon jälleen ja lähdimme jäljittämään Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti kuvauspaikkoja ympäri Wellingtonia. Ensimmäisenä suuntasimme puistoon missä on kuvattu Sormuksen ritarit kohtaus missä hobitit menevät piiloon  mustaa ratsastajaa, itse puunjuuri minkä alle hobitit elokuvassa menevät piiloon oli kuitenkin tehty lavaste joten sitä ei paikalla näkynyt.Eka kesti ennen kuin löydettiin itse Charles Plimmerin puisto ja sen oikea kohta mistä kuvauspaikalle pääsi.Eipä se siltikään haitannut kun saimme niin mahtavia maisemakuvia Victoria vuoren laella ja sää helli meitä auringolla. Kun asteli metsässä saattoi hyvinkin uskoa hobittien kipittäneen samoja polkuja.Metsä oli todella kaunista, vanhoja puita ja isoja männynneulasia sekä käpyjä. 

Hymyilytti kun kävelimme sellaisen kohdan ohi missä olisi voitu kuvata mustan ratsastajasta edellinen kohtaus eli se kun hobitit tippuu pieneltä jyrkänteeltä alas isona kasana, kun ne pakenee maatilanisäntää.” It was a shortcut.” ”To where?” ”To the mushrooms!” J Vai miten se meni… 

Tassa on paikka jossa kuvattiin Mustan ratsastajan kohtaus

Puistosta lähdimme lähellä sijaitsevalle Weta Cave:lle missä mm. Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti elokuvien osa lavastuksista/rekvisiitasta on tehty.Heti ulkona odotti kolme tuttua peikkoa Hobitin ensimmäisestä osasta. Se oli pieni pala taivasta tällaiselle LOTR:i fanille<3 Kiitos Lauralle tästä! Nuuskin joka neliösentin innoissani Wetan puodista, siellä oli myös pieni museo-osa missä näkyi mitä kaikkea Weta oli tehnyt eri elokuviin.Suurin osa tavaroista oli LOTR:n tai Hobitti elokuviin liittyvää, mutta hämmästyin huomatessani että Wetan töitä on käytetty mm. Avatarissa, Narnia-elokuvissa, Kingdom of Heavenissa ja uusimmassa Tintti elokuvassa.Museo-osassa oli näytteillä Legolasin jousi nuolineen ja haltiaveitsiä, erilaisia kypäriä mm. noitakuninkaan, sekä hobitin karvaiset jalat. Myös kuningas Theodenin sotasopa oli näytteillä, samoin noitakuninkaan kostyymi.Ja mitä olisikaan LOTR:i ilman Uruk-Hai sotureita!Aijai siellä olisi voinut viettää tunti tolkulla aikaa kun olisi päässyt kiertämään työpajoilla, mutta kaikki kierrokset oli täyteen buukattuja pitkälle iltapäivään joten emme menneet niille.Myynnissä oli Keskimaan karttoja, Bilbon allekirjoittama kääpiöiden laatima sopimus varkaana olemisesta ja ’kulta’ kolikoita suuresta kääpiöiden aarteesta etc. Sain hillittyä itseni suuremmilta ostohaluilta, mutta magneetti ja pari muuta pikku juttua tuli kyllä ostettua.

Weta on myos eraan takalaisen koppakuoriaisen nimi, naimme sellaisen kun olimme metsassa Hobitti kavelylla

Legolassin vermeet vitriinissa :)

Rakas ystavamme Klonkku

Theodenin sota-asu

Noita kuninkaan asu

Uruk-Hai

Bilbon jalat!

Wetan jälkeen ajeltiin samalla kadulla olevalle Roxy nimiselle elokuvateatterille kahville. Peter Jackson osti tämän vanhan elokuvateatterin ja kunnosti paikan uuteen kukoistukseensa.Ja täytyy myöntää että elokuvateatterissa näkee viitteitä LOTR:n, esim. yläkerran sisäänkäynti käy hobitinkoloa  muistuttavan  oven kautta JCoco-kahvila oli rauhallinen ja henki vanhaa aikaa.Kahvilasta me suunnattiin meren rannalle, missä Conal pääsi hyppimään rantaveteen muiden lasten kanssa.Ajellessamme hienoa  rantatietä Laura kertoi Peter Jacksonin asuvan lähellä ja muidenkin LOTR:i tähtien hankkineen asuntoja samalta alueelta.Sinne bongaamaan rikasta miestä, ha! J Uimaranta oli ihana, hienoa hiekkaa ja kaloja napsimassa veden pinnasta ruokaa.Kävelin pitkin hiekkarantaa ja sain vähän jalkapohja terapia kiivetessäni kiville.Eeva oli nukahtanut autossa joten hän jatkoi uniaan rattaissa.Seurasin sivusilmällä naapuri viltillä peuhaavaa tummaa pikkupoikaa, vallan mainio tapaus.Se kikkarapää kävi joidenkin ventovieraiden ihmisten viltillä syömässä sipsiä kun paikalla ei ollut ketään, hihii.Ullakin kävi Conalin kanssa uimassa.Ihana sää ja kauniit maisemat!Jesh! Neljän aikaan olimme sitten kotimatkalla.Ben grillasi jälleen illemmalla über hyvää lihaa ja teki paistettuja kasviksia. Syötiin ulkona ja tuli aika eksoottinen fiilis kun kajareista soljui intialaista musiikkia ja me syötiin nuotion äärellä hamppareita.Kun Eeva oli saatu laitettua nukkumaan niin lähdimme taas Lauran kanssa lenkille Baileyn kanssa, tällä kertaa menimme lähimmän vuoren huipulle.Siinä oli kipuamista, mutta helpompi on mennä ylöspäin kun tulla pimeässä alaspäin!Onneksi päästiin turvallisesti kotiin, matkan aikana sain serkulta hyviä elämän ohjeita: 1. osta asunto  ja 2. ala säästämään eläkettä jo nuorena.Kuullostaa toisaalta aika kornilta, mutta luultavasti jos tekisin edellä mainitusti niin kiittäisin vanhempana itseäni.

Lauantai 25.1

Aamulla lähdin Lauran mukana kaupunkiin (Lauralla oli siis 4 tunnin työpäivä), lähtö viivästyi kun piti setviä lastenhoitoa kun Ben oli yön aikana sairastunut oksennustautiin ja oli nyt petipotilaana.Ulla jäi lasten kanssa kotiin kun me lähdimme kohti keskustaa.Laura näytti työpaikkansa tiloja ja samanlaiselta se meininki näytti kun koto Suomessakin. Sovimme että tulisin Lauran työpaikalle klo12 niin pääsisin Lauran kyydillä takaisinkin.Niin mie lähdin seikkailemaan aamuiseen Wellingtonin keskustaan.Törmäsin vahingossa turisti infoon mistä kävin hakemassa kartan ja kysymässä mistä löytäisi parhaimmat ostoskadut. Suuntasin Lambton Quaylle ja harrastin ikkunaostoksia, koska suurin osa kaupoista aukesi vasta klo10. Yhden vaateliikkeen bongasin mikä oli auki ja sieltä sitten ostin t-paidan alennuksesta.Aikanani kierreltyäni päätin käydä nauttimassa kupposen kuumaa jossakin keskustan kahvilassa.Mietin miten kaikki kahvilat  pysyvät pystyssä koska niitä on joka kadunkulmassa!No menin Soho Brown’s nimiseen kahvilaan, hah olin ensimmäinen asiakas J Otin kaakaon ja suklaa Brownien ja hintaa tuli 7,5$ elikäs noin 5euroa, ei ihan paha hinta. Nautiskelin omasta rauhasta ja Komisario Palmun seurasta J  Aloitin lukemaan Kuka murhasi rouva Skrofin? Istuin yli tunnin kahvilassa syöpöttelemässä ja lukemassa, Brownie oli hyvää kun taikinaan oli laitettu erilaisia pähkinöitä sekaan. Tutkin katujen tarjontaa ja kävin hunajakaupassa maistelemassa inkivääri&sitruuna hunajaa sekä hunajamaapähkinävoita, aikas mielenkiintoisia comboja!Yhdessä liikkeesä myytiin alennuksella paikallisia villatuotteita, hinnat oli tähtitieteelliset mutta aika hyvät alennukset niistä olis saanu, mutta mikään ei oikein kolahtanu.Täällä puolella maailmaa on Katmandu niminen urheilu/vaelluskauppa  ja bongasin sen Out let myymälän jossa myöskin piipahdin.

Aika vierähti kiitettävän nopeasti joten pian miun pitkin lähtie kipittämään Lauran työpaikalle.Siellä odotellessani luin kiinteistönvälityslehteä, oli monta kaunista taloa myynnissä…mutta eipä ne ole tehty niin hyvin kun suomalaiset talot. Ben oli saanut levättyä kun lapset olivat viihtyneet koko poissaolomme ajan alakerrassa Ullan kanssa.Kotiin päästyämme mie otin kunnon päiväunet, reilu 2½tuntiset tirsat J Taitaa edelleen viime vuoden työputki viedä veroaan.Kolmen jälkeen lähdimme Lauran ja lasten kanssa Botanic Gardeniin ihastelemaan puiston erilaisia kasveja.Puistossa oli hauska leikkipuisto missä temmelsin lasten kanssa, Eeva ja mie mentiin yhdestä kivasta putkiliukumäestä.Tai se siis näytti kivalta, mutta meidän vaatteet ei olleet tarpeeksi liukasta kangasta joten me molemmat hinattiin itsemme perätysten liukumäestä pois.Leikkien jälkeen kipusimme kukkulalle mistä Wellingtonin Cable Car oli juuri lähtemässä takaisin alas keskustaan.Ihailimme maisemaa ja kuvien oton jälkeen lähdimme autolle takaisin.Kurvattiin kotimatkalla Pizza Hutista hakemaan ruuaksi pizzaa.Mie jäin Eevan kanssa autoon kun muut meni hakeen pizzoja.Ja neiti kilju kuin palosireeni koko 10 minuuttia, ei auttanut vesi, ei lelut eikä hyssyttely.Sain jopa pureman liiasta lähentelystä.Siinä vaiheessa mietin haluanko ikinä itse lapsia, no onneksi se ei ole tämän päivän murhe!  J Kotiin päästiin ja Eeva rauhoittui kun sai mussuttaa pizzaa Ullan sylissä.Pitkästä aikaa pizza maistui todella hyvältä!Täällä ei kuulemma ole sellaisia Raxin tai Buffan tapaisia paikkoja missä saisi syödä niin paljo n kun huvittaa.Jännä juttu!  

Cable Car

Sam-simpanssin leikkausta seuraamassa.

Timon on, mutta missa Bumba on?

Pikku Pussipirut nukkumassa \<3

Eeva Aurinkokarhun sylissa :)

Tiistai 21.1

Satoi koko yön ja päivän, tuntui että kaikki vaatteet olivat nihkeän nahkeat.Laura meni töihin bussilla ja Ben vei lapset tarhaan ja jätti Lauralle auton mennessään töihin.Me saimme siis vapaat kädet koko päiväksi.Ajattelimme helpottaa lapsiperheen arkea siivoamalla, imuroimme ja pyyhimme pölyjä.Bailey oli raukka hämmentynyt tilanteesta.Iltapäivällä koodailin koneella ja tein blogia.Illalla sää parani niin että päästiin Baileyn kanssa taas lenkille.Ullakin tuli tällä kerralla mukaan.Me reippailtiin jälleen 3 km ja saimme ottaa eräästä nuorten Rugby joukkueesta kuvia Rugbyklubin edustalla.Laura ehdotti että olisin iskenyt silmäni johonkuhun pelaajista, mutta tuumasin etten sekaannu alaikäisiin.Joukkue oli nimittäin alle 17-vuotiaiden.Joukkue halusi kuvan missä Laura oli (Laura otti siis valokuvat) ja toiseen vielä miut Baileyn kanssa.Valokuvauksen takia Ulla pääsi livistämään meidän edelle ja joutui siten odottaa meitä jonkin aikaa.

Keskiviikko 22.1

Aamulla Skypetimme Suomeen miun porukoille ja Päiville ja Maurille.Oli mukava kuulla porukoiden äänet ja nähdä Brunon olevan hyvässä voinnissa.Kovasti riitti kotiväellä kysymyksiä meille J Haikeus iski puhelun jälkeen, mutta tieto mukavasta päivästä helpotti oloa.Valmistauduimme lähtemään Wellingtonin eläintarhaan .Sää näytti olevan pilvinen ja kylmä, joten pukeuduimme lämpimästi.Kun pääsimme eläintarhalle pilvet totta kai katosivat ja aurinko luiskahti esiin.Joten meillä tuli kuuma!Fiksuna turistina en tietenkään ottanut aurinkorasvaa mukaan joten päivän loputtua huomasin kärtsänneeni niskani sekä molemmat kädet kyynervarresta alaspäin.Eläintarhaa on rempattu paljon viimeisen vuoden aikana ja  nähty kovasti vaivaa jotta siitä saatiin viihtyisä.Eläintarha on laajentumassa tulevaisuudessa vielä suuremmaksi. Mie halusin mennä katsomaan kun Sam nimiseltä vanhemmanpuoleiselta 2. alfaurokselta vietiin hammas mikä oli vaivannut sitä pitkään.Yleisö istui läpinäkyvän seinän takana ja sai seurata operaatiota suoraan lasin takaa sekä  television kautta. Yleisö sai esittää kysymyksiä ja eläinlääkäri ja eläinhoitajat vastasivat parhaansa mukaan.Miulla meni hermo kauheaan meteliin, ei kuullut mitään eläinhoitajan selostuksesta joten lähdin etsimään muita. Löysin muut simpanssien kohdalta ja siitä me laskeuduimme ihastelemaan ’’Naapureita’’ eli Australian eläinkuntaa.Oli kengurua, wallabeja (pikku kenguruja), dingoja ja liskoja.Mutta ehdottomasti miun suosikki oli Tasmanian Devil eli onko se sitten suomeksi pussipiru..?!Menen ja tiedä. Mutta ne oli niin turkasen söpöjä kun ne nukku toisiinsa kietoutuneena sellaisessa pikku kopissa. Sitten käppäiltiin African wild dogs eli Afrikan villikoirien ja kirahvi aitauksien ohi.Jo oli lapsilla hauskaa kun ensin kirahvi pissasi kauhean lammikon ja toinen puolestaan väänsi papanoita vieressä. Suuren suosion sai myös eläintarhan jeeppi mikä oli  riisuttu kaikesta ja jätetty lasten käyttöön puistoon. Mangustit olivat varsin leikkisiä myös, kun taas niiden naapuri piikkisika nukkui pienessä kolossaan turisteista piittaamatta.Aurinko karhu (?! Sun Bear) oli aivan ihana, sen pään muoto oli jotenkin erilainen kuin meidän Suomen metsien otsolla. Tiikeristä nähtiin sen raidallinen selkä.Leijonaa puolestaan ei näkynyt ollenkaan, eikä kiivi-lintuakaan.Viimeisenä näimme leikkisiä saukkoja, ja jonkinmoisen rotan ja sinikielisen liskon mitkä olivat eläintenhoitajien sylissä ja niitä sai mennä silittämään. Nautimme jäätelöistä kahvilassa ennen kotiin paluuta.Kotiin päästyämme oltiin ja lepäiltiin.Otin Eeva hoiviini jotta Laura saisi vähän levättyä, mutta sellainen itku ja parku siitä seurasi että! No en luovuttanut vaan sitkeästi hyssyttelin niin jo pieni rauhoittui, ainakin hetkeksi koska pian huuto alkoi jälleen.Onneksi Eeva pääsi sitten pian äidin syliin niin olo helpotti.Lauran suomalainen ystävä laittoi viestiä ja niin me treffasimme hänet lapsineen läheisessä leikkipuistossa.Kova oli meno ja meininki lapsilla kun oli kiikkua, liukumäkeä ja Fox tail eli semmonen rata mitä pitkin voi liukua vaijerilla missä on pieni pyöreä istuinlauta, en tiiä saatteko kiinni mitä tarkotan mutta…Kun päästiin puistosta niin oli vielä vuorossa kaupassa käynti.Ja taas tuli kallis reissu kun piti ostaa kaikenmoista.Mutta se on mukavaa penkoa ulkomailla ruokakaupan tarjontaa! Illalla ei jaksanut enää lähteä lenkille koiran kanssa.

Oli pakko ottaa kuva Jouni siulle ja Netalle tasta minionista Hong Kongin lentokentalla. Ja arvata saattaa etta tuo ylakuva on Aucklandin lentokentalta. Tallaisen turvallisuus videon me naimme lentokoneessa, oli hauska :)  http://www.youtube.com/watch?v=cBlRbrB_Gnc

Perjantai  17.1.

Olin yrittänyt tavoittaa Kaisaa edellisiltana monta kertaa, mutta  en ollut yönkään aikana saanut vastausta häneltä. Olin huolissani joten heti ensimmäisenä aamulla marssin pyytämään resepsuunista toista mukia itselleni (huoneessa oli vain yksi ja miekin halusin hörppia teeta) ja kysymään onko internettiin mahdollisuutta. Mahdollisuus oli joten menin koneelle.Kaisa olikin onneksi ilmoittanut että oli saanut viestini ja ettei  saanut lähetettyä minulle vastausta koska puhelin/liittymä oli sökö.Tapaisimme sovitusti klo11 Sky Towerilla.

Hieman ennen klo11 marssimme Ullan kanssa Sky Towerille mikä on 328 metriä korkea.Kaisa olikin paikalla ja  iloisten tervehdysten jälkeen lähdimme hankkimaan lippuja päästäksemme ylös torniin. Aikuinen maksoi 28 n.z. $, mikä oli aika suolainen hinta. Mie niin kaipaan miun opiskelukorttia! Hurautettiin ylös hissillä ensimmäiselle näköalatasanteelle mikä oli 186 metrissä ja ihasteltiin näköalaa.Tornista näki mukavasti ympäri kaupunkia ja siitä sai hyvän yleiskuvan kaupungista. Tornista pystyi hyppäämään alas vaijereiden varassa ja pari hyppyä näimmekin ylhäällä ollessamme.Kuvia tuli otettua jonkun verran J Kävimme vielä ylemmällä tasanteella mutta maisemat pysyivät samoina, ihme kyllä ;D

 

Tornin jälkeen lähdimme metsästämään lähintä ruokakauppaa, onneksi Kaisan kännykkä kertoi sen meille varsin helposti. Innostui jälleen kauppaan pääsystä ja kiersin joka välin.Ostin puolikkaan ananaksen, kanaleivän ja LP:tä, NAM! (Niille tietämättömille jotka eivät tiedä mitä Lp on kerrottakoon sen olevan paikallista sitruuna limonadia).Kun olimme saaneet ostokset tehtyä marssimme vihreitä puunlatvoja kohti ja löysimme puiston minne menimme syömään eväitä. Albert puisto oli mäen päällä kuinkas muuten, jotenkuten ähkien ja puhkuen päästiin ylös.Mutta oli se sen arvoista kun sai syödä eväänsä ison tuuhean ja vanhan puun varjossa nurmikolla . Siinä oli tunnelmaa!Ruoka  maistui ja sain maistaa Kaisalta kulta kiiviä, ei hassumpaa! Ruokailun lopuksi jumppasimme hieman Kaisan kanssa ja kiipesimme erääseen puuhun jonka yksi oksa roikkui erittäin houkuttelevasti matalalla.Puuhun pääseminen oli helppoa, mutta sieltä tuleminen alas ei ollutkaan niin helppoa.

 

Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään keskustan kauppoja ja siinä se aika vierähtikin niin että Kaisan oli aika hypätä junaan ja lähteä kotia kohti (lammasfarmia J ). Saattelimme Kaisan junalle ja sen jälkeen menimme tutki maan Aucklandin satamaa. Siinä ei ollut juuri mitään näkemisen arvoista, mutta ainakin näimme turkoosia vettä. Kävelimme hiljaksiin kaupan kautta hotellille, ostimme seuraavan päivän junamatkalle eväitä. Luin hotellilla Akkaria ja siemailin Lp:tä onnellisena ja lopulta nukahdin sohvalle.Heräsin illalla kahdeksan maissa kylmään ja ryömin sänkyyn mihin nukahdin uudestaan.Yhdeksän jälkeen havahduin ja pakotin itseni ylös pakkaamaan tavaroita huomista varten.Siihen menikin reilusti aikaa.

Lauantai  18.1

Kello 6 herätyskello soi ja piti nousta että ehti junalle.Illalla en ollut jaksanut syödä ostamiani  nuudeleita joten jätin ne hautumaan siksi aikaa kun kävin suihkussa.Suihkun jälkeen nautin siis ravitsevan aamupalan, kananmakuisia nuudeleita  jeah! Seitsemältä olimme valmiita, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme kohti rautatieasemaa.Keskustan kadut olivat hiljaiset, joitakin reippailijoita oli liikenteessä. Asemalla kaikki järjestyi hienosti, hermoilin siis turhaan sitä.Pääsimme junaan ja asetuimme mukaville istuimille.Jalkatilaa oli ruhtinaallisesti ja pitkäjalkaisena oli siitä todella kiitollinen! Takanamme istui ruotsalainen vanhempi pariskunta ja kesken matkan aloin kuuntelemaan että samassa vaunussa oli myös suomalainen pariskunta.Kävin jututtamassa heitä, olivat talvilomalla. Tätini joka on myöskin mennyt samaisella junalla oli Suomessa sanonut että parhaat paikat junassa ovat oikealla ja viimeisessä vaunussa, me saimme sellaiset paikat.Kiitos Taivaan Isälle siitä J Viimeisenä oli avoin junanvaunu missä tosiaan pääsi kuvaamaan maisemia ja nauttimaan raittiista ilmasta.Roikuin suurimman osan matkasta kyseisessä ulkoilmavaunussa.Matkan pituus oli 681km , minkä aikana ylitimme 352 siltaa ja huristelimme 14 tunnelin läpi.

 

 

 

Matkalla konduktööri kuulutti  erään aseman kohdalla että pysähdys on odotettua pidempi koska junasta oli loppunut vessapaperi ja sitä piti mennä hakemaan kaupasta lisää J Loppumatkasta olin jo niin väsynyt ja kyllästetty kauniilla maisemilla, mutta sain sinniteltyä ja pysyin hereillä koko matkan. Myöhästyimme vessapaperi episodin ja onnettomuuden takia.Eräässä risteyksessä auto oli ilmeisesti ajanut ihmisen päältä, kun olimme jo päässeet jatkamaan matkaa junalla näimme paikalla kiirehtiviä hälytysajoneuvoja.Toivotaan parasta tälle onnettomuuden uhrille.Asemalla saimme ensimmäisten joukossa laukkumme laukkuvaunusta ja pääsimme pian vastaan tulleiden Lauran ja lasten luo.Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Lauraa!Lapset vierastivat minnuu kun tungin itseni istumaan takapenkille lastenistuinten väliin, eikä mikään ihme.Iso hikinen jättiläinen tunkee viereen  ja yrittää saada kontaktia J Lauran ja Benin asunnolle päästyämme söimme ja menimme katsomaan alakerran pientä yksiötä missä me asuisimme. Ulla sai sängyn ja mie sain tyytyä patjaan. Ikäsyrjintää J Laura tuli vielä illalla lasten nukkumaan menon jälkeen meidän kanssa höpisemään suvun kuulumisista.Olin silloin jo puolitokkurassa ja lopulta kun pääsin nukkumaan simahdin melkein heti.

Sunnuntai 19.1.14

Aamulla heräsin yläkerran ääniin seitsemän jälkeen .Kaikki kuuluu melkein läpi olohuoneesta meidän pikkukämppään.Jopa Bailey-koiran hännän heilutus kun häntä lyö lattiaan kuuluu hyvin alakertaan.Bailey on muuten syötävän suloinen tapaus, se on huomion kipeä ja aina valmis rapsutettavaksi <3 Ainakin saan karvaterapiaa harrastettua kun Mölli on kotosuomessa. Aamupalan jälkeen veimme  kaikki tuliaiset ja kerroimme terveiset.Sitten aloimme valmistautua perhe Jumalanpalvelukseen joka alkoi 10:30 Karorin Anglikaanisessa kirkossa.Oli aikamoinen homma laskeutua rattaiden kanssa jyrkkämäki alas, mutta parempaa oli vielä päivän mittaan tulossa J Hyppäsimme bussiin ja ajelimme reilun 3km päähän ja pääsimme krikolle.Kokous oli alkanut ja me hipsimme takapenkkiin. Kokous eteni tietyn kaavan mukaan mitä me pystyimme seuraamaan jonkinmoisista virsikirjoista.Väkeä oli vähän ja musiikissa oli säestyksenä pelkästään piano.Kuulemma yleensä on enemmän perheellisiä ja nuoria, ja musiikissakin on rummut ja kitara ainakin J Erilaista kotiseurakunnan menoihin verrattuna oli se että koko seurakunta lausui yhteen ääneen osia tästä kirjasta, olin ensin hukassa kun lumiukko erämaassa mutta pian bongasin oikean sivun.Lopuksi jaettiin ehtoollinen ja eräs nainen jakoi tiedonsanat.

Lähdimme kävellen kotia kohti ja siinä tuli vähän tutuksi lähialue.Kävelimme pitkin hiljaisia omakotialueita ja ihmettelimme talojen erilaisia malleja ja värejä.Rakentaminen on niin erilaista Suomeen verrattuna!Paikalliset ei kuulemma tykkää asua  kuin omakotitaloissa,harvassa on siis kerrostalot ja rivarit.Tosin Aucklandissa meidän hotelli-ikkunasta näkyi suoraan erään kerrostalon parvekesivulle.Kävelimme paikallisen urheilukentän viertä ja poikkesimme kahvilla puiston kahvilassa.Söin ensimmäisen jäätelöni, se oli keksinmuru toffee vanilija –puikko J 

Kentällä pelattiin krikettiä ja se oli oudon näköistä.Olen tietoinen kyseisestä pelistä vain Mauri Kunnaksen urheilukirjan takia.Kahvittelun jälkeen Laura näytti oikopolun niiden talon lähelle, se polku meni metsässä ja voi pojat siellä oli kiva työntää Eevan rattaita! No ainakin sain treeniä.Kotiin päästyämme leikin Eevan ja Conalin kanssa, enää naperot eivät niin kauheasti ujostele meikäläistä. Conal piirsi monstereita ja minioneja J Ja Eeva tutustui innoissaan tuliaisena saatuun soivaan laulukirjaan.Yhdessä olemista ja lapsosten silmällä pitoa siis. Katsoimme lasten kanssa myös Muumeja ja Vili Vilperiä Juutuubista. Illalla lasten mentyä nukkumaan menimme vielä Lauran kanssa kävelyttämään Baileyn kanssa urheilukentälle.Kenttää vierustaa tie mikä on 1km mittainen ja sen me kiersimme 3 kertaa.Mennessämme kahvilan ohi, huomasimme että yksi ikkunoista oli mennyt rikki.Mitä luultavammin krikettipallo oli lentänyt sisään, hyvä ettei meidän aikana!

Maanantai 20.1

Aamulla lähdimme Lauran ja lapsosten kanssa keskustaan katsomaan olisiko siellä jotakin ohjelmaa, kun oli Wellingtonin päivä eli vapaapäivä. Pääsin jälleen ahtautumaan lastenistuinten keskelle, JEI! Kävelimme yhtä ostospääkaduista eli Cuba streettiä. Kadun varrella olevat talot olivat mitä erilaisimpia, suurin osa vanhoja taloja.Käppäiltiin meren rantaan ja nähtiin miten Maorien (siis alkuperäisväestön) perinteinen vene laskettiin vesille ja iso joukko raavaita miehiä lähti melomaan.Yksi seisoi ja huusi tempoa muille.Se oli hauskan kuulloista kun melojat aina vastasivat tahdin antajalle huutaen jotakin omalla kielellään. Kävelimme satamassa, paikalla oli paljon väkeä ja erilaisia kojuja oli ympäriinsä. Eli perus markkinameininki.Kävimme kahvilla Papa museossa mikä on aivan rannassa.Papa museo on iso rakennus missä on mitä erilaisimpia Uudesta-Seelannista kertovia näyttelyitä ja mikä parasta se on ilmainen. Conal innostui kovasti lasten puolella ja halusi kiertää joka paikan, Eeva oli simahtanut miun syliin joten minnuukin alkoi ramaseen.Jäin yhdelle penkille Eevan kanssa ja rattaiden kanssa kun muut menivät vielä muualle kiertämään.Silmät lupsuivat kiinni ja olin unen ja valveen rajamailla.Olisin voinut jäädä siihen nukkumaan aivan hyvin, mutta muut tulivat ja niin me lähdimme uudestaan liikenteeseen. 

Papa museon lasten osastolla oli tehty muovista sinivalaan sydan!

Lapset olivat väsyneitä joten suuntasimme autolle ja kotio. Mie menin suoraan nukkumaan päiväunia kun päästiin kämpille, hyvin siinä nukuin kunnes heräsin siihen että maa tärisi ja heilui.Sitä ei kestänyt kuin pari sekuntia mutta kyllä sen selkeästi tunsi ja näki miten kukka huojui pöydällä.Se oli sitten miun ensimmäinen maanjäristys,Jee! Olinkin toivonut pääseväni kokemaan maanjäristyksen J Henkilövahingoilta säästyttiin, vain sähköt menivät poikki kauempana Wellingtonista. Laura tuli tsekkaan meidän voinnin, Ulla oli nukkunut mitään tietämättömänä  järistyksen ohi J Myöhemmin illalla nautimme Benin laittaman illallisen, Uuden-Seelannin lammasta.NAM! Se oli todella hyvää! Kun ruokaa oli sulateltu tarpeeksi ja lapset menneet nukkumaan niin menimme jälleen Lauran ja Baileyn kanssa lenkille.Hiki siinä jälleen tuli ja hyvä mieli.

Wellingtonissa

Huomenta Paivaa ! Nyt istun Lauran olkkarissa lapparin aaressa ja lapsoset haaraa ymparilla Lauran  ja Ullan kanssa. Eilen illalla tultiin junalla Aucklandista, matka kesti koko paivan mutta oli sen arvoinen. Mahtavia maisemia, aivan sanoin kuvaamattomia ja henkeasalpaavia maisemia.Lumihuippuisia vuoria, sademetsaa ja kuusimetsaa.Aavaa laakeeta ja ''rypytettyta'' kukkuloita. Junan viimeinen vaunu oli 'avovaunu' mista sai otettua hienoja kuvia.Ja tuuli heitti hiuksia ja iho oli kananlihalla. Mutta se oli mahtavaa, vietin suurimman osan siina avovaunussa ja nyt sitten karsinkin mahtavasta paansarysta!

16.1 Perilla Aucklandissa

Lennot sujui hyvin ja paastiin iltapaivalla hotelille Shutle-taksilla. Tullissa jannitettiin etta pitaako avata laukkuja.Ulla joutui avaamaan laukkunsa vaikka oli ilmoittanut ruuasta, tullivirkailija tonki innossaan juuston esiin. Mies oli mainio kun se vetaisi juuston laukusta sanoen Ahaa- erittain merkitsevasti :) Hihii, mies pettyi selkeesti kun oltiin merkitty kaikki asiaankuuluvasti siihen tullilippulappuun.

Hotelli oli hieno ja me kokeiltiin heti sangyn pehmeytta.Kavin suihkussa ja otin parin tunnin tirsat. Sen jalkeen pakotin itseni tutkimaan kaupunkia.Loysin mita hainkin eli rautatieaseman, ruokakaupan ja Sky Towerin missa tapaisin seuraavana paivana kaverini Kaisan. Verensokerit oli niin alhaalla etta mahdoin nayttaa huvittavalta kun maa keinui jalkojen alla ja olo oli muutenkin hutera.Mutta olo kohetui reilusti kun paasin ruokakauppaan ja ostin LP:ta ja Afgaani kekseja.Ahh muistot palasivat mieleen edelliselta reissulta....Ne jotka ihmettelvat etta mika ihmeen Afgaanikeksi niin se on aivan ihana suklaakeksi <3 Vein ruuan hoitelille, syotiin ja painuttiin nukkumaan.Ja sellaiset 12 tunnin unet vedettiin.

Jatkan myohemmin kun nyt on vuorossa kirkkoon meno.

Ps. huomasion ettei tietokoneeni pistoke sovi adapteriin joten tekstien kanssa voi kestaa etta ne saan tanne..

Hallittu kaaos, -ko?

Tavaraa on tullut vain lisää, eilen kävi serkkuja jälkikasvuineen tuomassa tuliaisia.Ja aamulla Ullalta tulikin viestiä ettei hänen matkalaukkunsa mene kiinni tavara paljouden takia. En tiedä hakeeko Ulla uuden laukun vai pitääkö osa tuliaisista laittaa paketilla perästä.Itse en ole vielä pakannut että katsotaan nyt joudunko miekin jättämään osan tavaroista pois. Serkku kertoi tosin nyt myytävistä takeista mihin saa pakattua kokonaisen matkalaukun verran tavaraa, nämä ilmeisesti on suunnattu halpalentoyhtiöiden lennoilla matkaaville kun usein matkatavarat maksavat erikseen. Eli katsotaan lähdenkö takki ostoksille ? Ja ettei rahaa olisi liikaa niin hankin uuden kameran ja siihen extra-akun.Nyt pitäisi alkaa kovasti opettelemaan uutta kapistusta. 

Melkein unohdin! Tipuin viime yönä sängystä suoraan läppärin ja kempsupussin päälle :) En ole aikaisemmin koskaan (ainakaan tietääkseni) tippunut sängystä. Tsihii !

Enää kolme yötä...

Piti tehdä uusi blogi kun ei enää ole koulun sähköpostia mihin tuo vanha blogi oli sidottuna :)

Kauan tästä matkasta olen haaveillut ja matkavalmistelut alkaa olla jo tehtynä.Paitsi pakkaaminen totta kai, kun tuliaisia tulee vielä lisää mukaan.Saas kattoo pitääkö jättää omia vaateita pois niin että kaikki tuliaiset sitten mahtuis mukaan.Ei se minnuu haittais, saispa ostettua sitten reisusta enemmän :)

Eli mie ja täitini Ulla lähdetään tiistaina klo23:45 lähtevällä lennolla Aasian kautta Uuteen-Seelantiin ja vietämme siellä viisi viikkoa.Serkkuni perheineen pääsee nauttimaan seurastamme Wellingtonissa, sen lisäksi kierrämme Etelä-saarta parin viikon verran. Sen jälkeen suuntaamme matkamme Australian puolella kuukauden ajaksi.Tädilläni on siellä tuttavia joiden huomaan pääsemme.Ausseissa tärkeintä on päästä rapsutelemaan kaikkia Vili Vilperistä tuttuja elukoita :)