maanantai 20. tammikuuta 2014















Oli pakko ottaa kuva Jouni siulle ja Netalle tasta minionista Hong Kongin lentokentalla. Ja arvata saattaa etta tuo ylakuva on Aucklandin lentokentalta. Tallaisen turvallisuus videon me naimme lentokoneessa, oli hauska :)  http://www.youtube.com/watch?v=cBlRbrB_Gnc


Perjantai  17.1.

Olin yrittänyt tavoittaa Kaisaa edellisiltana monta kertaa, mutta  en ollut yönkään aikana saanut vastausta häneltä. Olin huolissani joten heti ensimmäisenä aamulla marssin pyytämään resepsuunista toista mukia itselleni (huoneessa oli vain yksi ja miekin halusin hörppia teeta) ja kysymään onko internettiin mahdollisuutta. Mahdollisuus oli joten menin koneelle.Kaisa olikin onneksi ilmoittanut että oli saanut viestini ja ettei  saanut lähetettyä minulle vastausta koska puhelin/liittymä oli sökö.Tapaisimme sovitusti klo11 Sky Towerilla.
Hieman ennen klo11 marssimme Ullan kanssa Sky Towerille mikä on 328 metriä korkea.Kaisa olikin paikalla ja  iloisten tervehdysten jälkeen lähdimme hankkimaan lippuja päästäksemme ylös torniin. Aikuinen maksoi 28 n.z. $, mikä oli aika suolainen hinta. Mie niin kaipaan miun opiskelukorttia! Hurautettiin ylös hissillä ensimmäiselle näköalatasanteelle mikä oli 186 metrissä ja ihasteltiin näköalaa.Tornista näki mukavasti ympäri kaupunkia ja siitä sai hyvän yleiskuvan kaupungista. Tornista pystyi hyppäämään alas vaijereiden varassa ja pari hyppyä näimmekin ylhäällä ollessamme.Kuvia tuli otettua jonkun verran J Kävimme vielä ylemmällä tasanteella mutta maisemat pysyivät samoina, ihme kyllä ;D
 
Tornin jälkeen lähdimme metsästämään lähintä ruokakauppaa, onneksi Kaisan kännykkä kertoi sen meille varsin helposti. Innostui jälleen kauppaan pääsystä ja kiersin joka välin.Ostin puolikkaan ananaksen, kanaleivän ja LP:tä, NAM! (Niille tietämättömille jotka eivät tiedä mitä Lp on kerrottakoon sen olevan paikallista sitruuna limonadia).Kun olimme saaneet ostokset tehtyä marssimme vihreitä puunlatvoja kohti ja löysimme puiston minne menimme syömään eväitä. Albert puisto oli mäen päällä kuinkas muuten, jotenkuten ähkien ja puhkuen päästiin ylös.Mutta oli se sen arvoista kun sai syödä eväänsä ison tuuhean ja vanhan puun varjossa nurmikolla . Siinä oli tunnelmaa!Ruoka  maistui ja sain maistaa Kaisalta kulta kiiviä, ei hassumpaa! Ruokailun lopuksi jumppasimme hieman Kaisan kanssa ja kiipesimme erääseen puuhun jonka yksi oksa roikkui erittäin houkuttelevasti matalalla.Puuhun pääseminen oli helppoa, mutta sieltä tuleminen alas ei ollutkaan niin helppoa.
 
Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään keskustan kauppoja ja siinä se aika vierähtikin niin että Kaisan oli aika hypätä junaan ja lähteä kotia kohti (lammasfarmia J ). Saattelimme Kaisan junalle ja sen jälkeen menimme tutki maan Aucklandin satamaa. Siinä ei ollut juuri mitään näkemisen arvoista, mutta ainakin näimme turkoosia vettä. Kävelimme hiljaksiin kaupan kautta hotellille, ostimme seuraavan päivän junamatkalle eväitä. Luin hotellilla Akkaria ja siemailin Lp:tä onnellisena ja lopulta nukahdin sohvalle.Heräsin illalla kahdeksan maissa kylmään ja ryömin sänkyyn mihin nukahdin uudestaan.Yhdeksän jälkeen havahduin ja pakotin itseni ylös pakkaamaan tavaroita huomista varten.Siihen menikin reilusti aikaa.

Lauantai  18.1

Kello 6 herätyskello soi ja piti nousta että ehti junalle.Illalla en ollut jaksanut syödä ostamiani  nuudeleita joten jätin ne hautumaan siksi aikaa kun kävin suihkussa.Suihkun jälkeen nautin siis ravitsevan aamupalan, kananmakuisia nuudeleita  jeah! Seitsemältä olimme valmiita, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme kohti rautatieasemaa.Keskustan kadut olivat hiljaiset, joitakin reippailijoita oli liikenteessä. Asemalla kaikki järjestyi hienosti, hermoilin siis turhaan sitä.Pääsimme junaan ja asetuimme mukaville istuimille.Jalkatilaa oli ruhtinaallisesti ja pitkäjalkaisena oli siitä todella kiitollinen! Takanamme istui ruotsalainen vanhempi pariskunta ja kesken matkan aloin kuuntelemaan että samassa vaunussa oli myös suomalainen pariskunta.Kävin jututtamassa heitä, olivat talvilomalla. Tätini joka on myöskin mennyt samaisella junalla oli Suomessa sanonut että parhaat paikat junassa ovat oikealla ja viimeisessä vaunussa, me saimme sellaiset paikat.Kiitos Taivaan Isälle siitä J Viimeisenä oli avoin junanvaunu missä tosiaan pääsi kuvaamaan maisemia ja nauttimaan raittiista ilmasta.Roikuin suurimman osan matkasta kyseisessä ulkoilmavaunussa.Matkan pituus oli 681km , minkä aikana ylitimme 352 siltaa ja huristelimme 14 tunnelin läpi.

 
 


 
Matkalla konduktööri kuulutti  erään aseman kohdalla että pysähdys on odotettua pidempi koska junasta oli loppunut vessapaperi ja sitä piti mennä hakemaan kaupasta lisää J Loppumatkasta olin jo niin väsynyt ja kyllästetty kauniilla maisemilla, mutta sain sinniteltyä ja pysyin hereillä koko matkan. Myöhästyimme vessapaperi episodin ja onnettomuuden takia.Eräässä risteyksessä auto oli ilmeisesti ajanut ihmisen päältä, kun olimme jo päässeet jatkamaan matkaa junalla näimme paikalla kiirehtiviä hälytysajoneuvoja.Toivotaan parasta tälle onnettomuuden uhrille.Asemalla saimme ensimmäisten joukossa laukkumme laukkuvaunusta ja pääsimme pian vastaan tulleiden Lauran ja lasten luo.Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Lauraa!Lapset vierastivat minnuu kun tungin itseni istumaan takapenkille lastenistuinten väliin, eikä mikään ihme.Iso hikinen jättiläinen tunkee viereen  ja yrittää saada kontaktia J Lauran ja Benin asunnolle päästyämme söimme ja menimme katsomaan alakerran pientä yksiötä missä me asuisimme. Ulla sai sängyn ja mie sain tyytyä patjaan. Ikäsyrjintää J Laura tuli vielä illalla lasten nukkumaan menon jälkeen meidän kanssa höpisemään suvun kuulumisista.Olin silloin jo puolitokkurassa ja lopulta kun pääsin nukkumaan simahdin melkein heti.

Sunnuntai 19.1.14

Aamulla heräsin yläkerran ääniin seitsemän jälkeen .Kaikki kuuluu melkein läpi olohuoneesta meidän pikkukämppään.Jopa Bailey-koiran hännän heilutus kun häntä lyö lattiaan kuuluu hyvin alakertaan.Bailey on muuten syötävän suloinen tapaus, se on huomion kipeä ja aina valmis rapsutettavaksi <3 Ainakin saan karvaterapiaa harrastettua kun Mölli on kotosuomessa. Aamupalan jälkeen veimme  kaikki tuliaiset ja kerroimme terveiset.Sitten aloimme valmistautua perhe Jumalanpalvelukseen joka alkoi 10:30 Karorin Anglikaanisessa kirkossa.Oli aikamoinen homma laskeutua rattaiden kanssa jyrkkämäki alas, mutta parempaa oli vielä päivän mittaan tulossa J Hyppäsimme bussiin ja ajelimme reilun 3km päähän ja pääsimme krikolle.Kokous oli alkanut ja me hipsimme takapenkkiin. Kokous eteni tietyn kaavan mukaan mitä me pystyimme seuraamaan jonkinmoisista virsikirjoista.Väkeä oli vähän ja musiikissa oli säestyksenä pelkästään piano.Kuulemma yleensä on enemmän perheellisiä ja nuoria, ja musiikissakin on rummut ja kitara ainakin J Erilaista kotiseurakunnan menoihin verrattuna oli se että koko seurakunta lausui yhteen ääneen osia tästä kirjasta, olin ensin hukassa kun lumiukko erämaassa mutta pian bongasin oikean sivun.Lopuksi jaettiin ehtoollinen ja eräs nainen jakoi tiedonsanat.
Lähdimme kävellen kotia kohti ja siinä tuli vähän tutuksi lähialue.Kävelimme pitkin hiljaisia omakotialueita ja ihmettelimme talojen erilaisia malleja ja värejä.Rakentaminen on niin erilaista Suomeen verrattuna!Paikalliset ei kuulemma tykkää asua  kuin omakotitaloissa,harvassa on siis kerrostalot ja rivarit.Tosin Aucklandissa meidän hotelli-ikkunasta näkyi suoraan erään kerrostalon parvekesivulle.Kävelimme paikallisen urheilukentän viertä ja poikkesimme kahvilla puiston kahvilassa.Söin ensimmäisen jäätelöni, se oli keksinmuru toffee vanilija –puikko J 
Kentällä pelattiin krikettiä ja se oli oudon näköistä.Olen tietoinen kyseisestä pelistä vain Mauri Kunnaksen urheilukirjan takia.Kahvittelun jälkeen Laura näytti oikopolun niiden talon lähelle, se polku meni metsässä ja voi pojat siellä oli kiva työntää Eevan rattaita! No ainakin sain treeniä.Kotiin päästyämme leikin Eevan ja Conalin kanssa, enää naperot eivät niin kauheasti ujostele meikäläistä. Conal piirsi monstereita ja minioneja J Ja Eeva tutustui innoissaan tuliaisena saatuun soivaan laulukirjaan.Yhdessä olemista ja lapsosten silmällä pitoa siis. Katsoimme lasten kanssa myös Muumeja ja Vili Vilperiä Juutuubista. Illalla lasten mentyä nukkumaan menimme vielä Lauran kanssa kävelyttämään Baileyn kanssa urheilukentälle.Kenttää vierustaa tie mikä on 1km mittainen ja sen me kiersimme 3 kertaa.Mennessämme kahvilan ohi, huomasimme että yksi ikkunoista oli mennyt rikki.Mitä luultavammin krikettipallo oli lentänyt sisään, hyvä ettei meidän aikana!

Maanantai 20.1



Aamulla lähdimme Lauran ja lapsosten kanssa keskustaan katsomaan olisiko siellä jotakin ohjelmaa, kun oli Wellingtonin päivä eli vapaapäivä. Pääsin jälleen ahtautumaan lastenistuinten keskelle, JEI! Kävelimme yhtä ostospääkaduista eli Cuba streettiä. Kadun varrella olevat talot olivat mitä erilaisimpia, suurin osa vanhoja taloja.Käppäiltiin meren rantaan ja nähtiin miten Maorien (siis alkuperäisväestön) perinteinen vene laskettiin vesille ja iso joukko raavaita miehiä lähti melomaan.Yksi seisoi ja huusi tempoa muille.Se oli hauskan kuulloista kun melojat aina vastasivat tahdin antajalle huutaen jotakin omalla kielellään. Kävelimme satamassa, paikalla oli paljon väkeä ja erilaisia kojuja oli ympäriinsä. Eli perus markkinameininki.Kävimme kahvilla Papa museossa mikä on aivan rannassa.Papa museo on iso rakennus missä on mitä erilaisimpia Uudesta-Seelannista kertovia näyttelyitä ja mikä parasta se on ilmainen. Conal innostui kovasti lasten puolella ja halusi kiertää joka paikan, Eeva oli simahtanut miun syliin joten minnuukin alkoi ramaseen.Jäin yhdelle penkille Eevan kanssa ja rattaiden kanssa kun muut menivät vielä muualle kiertämään.Silmät lupsuivat kiinni ja olin unen ja valveen rajamailla.Olisin voinut jäädä siihen nukkumaan aivan hyvin, mutta muut tulivat ja niin me lähdimme uudestaan liikenteeseen. 
Papa museon lasten osastolla oli tehty muovista sinivalaan sydan!
Lapset olivat väsyneitä joten suuntasimme autolle ja kotio. Mie menin suoraan nukkumaan päiväunia kun päästiin kämpille, hyvin siinä nukuin kunnes heräsin siihen että maa tärisi ja heilui.Sitä ei kestänyt kuin pari sekuntia mutta kyllä sen selkeästi tunsi ja näki miten kukka huojui pöydällä.Se oli sitten miun ensimmäinen maanjäristys,Jee! Olinkin toivonut pääseväni kokemaan maanjäristyksen J Henkilövahingoilta säästyttiin, vain sähköt menivät poikki kauempana Wellingtonista. Laura tuli tsekkaan meidän voinnin, Ulla oli nukkunut mitään tietämättömänä  järistyksen ohi J Myöhemmin illalla nautimme Benin laittaman illallisen, Uuden-Seelannin lammasta.NAM! Se oli todella hyvää! Kun ruokaa oli sulateltu tarpeeksi ja lapset menneet nukkumaan niin menimme jälleen Lauran ja Baileyn kanssa lenkille.Hiki siinä jälleen tuli ja hyvä mieli.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti