Oli pakko ottaa kuva Jouni siulle ja Netalle tasta minionista Hong Kongin lentokentalla. Ja arvata saattaa etta tuo ylakuva on Aucklandin lentokentalta. Tallaisen turvallisuus videon me naimme lentokoneessa, oli hauska :) http://www.youtube.com/watch?v=cBlRbrB_Gnc
Perjantai 17.1.
Olin yrittänyt tavoittaa Kaisaa edellisiltana
monta kertaa, mutta en ollut yönkään
aikana saanut vastausta häneltä. Olin huolissani joten heti ensimmäisenä
aamulla marssin pyytämään resepsuunista toista mukia itselleni (huoneessa oli
vain yksi ja miekin halusin hörppia teeta) ja kysymään onko internettiin
mahdollisuutta. Mahdollisuus oli joten menin koneelle.Kaisa olikin onneksi
ilmoittanut että oli saanut viestini ja ettei
saanut lähetettyä minulle vastausta koska puhelin/liittymä oli
sökö.Tapaisimme sovitusti klo11 Sky Towerilla.
Hieman ennen klo11 marssimme Ullan kanssa Sky
Towerille mikä on 328 metriä korkea.Kaisa olikin paikalla ja iloisten tervehdysten jälkeen lähdimme
hankkimaan lippuja päästäksemme ylös torniin. Aikuinen maksoi 28 n.z. $, mikä
oli aika suolainen hinta. Mie niin kaipaan miun opiskelukorttia! Hurautettiin
ylös hissillä ensimmäiselle näköalatasanteelle mikä oli 186 metrissä ja
ihasteltiin näköalaa.Tornista näki mukavasti ympäri kaupunkia ja siitä sai
hyvän yleiskuvan kaupungista. Tornista pystyi hyppäämään alas vaijereiden
varassa ja pari hyppyä näimmekin ylhäällä ollessamme.Kuvia tuli otettua jonkun
verran J Kävimme vielä ylemmällä tasanteella mutta maisemat pysyivät samoina,
ihme kyllä ;D
Tornin jälkeen lähdimme metsästämään lähintä
ruokakauppaa, onneksi Kaisan kännykkä kertoi sen meille varsin helposti.
Innostui jälleen kauppaan pääsystä ja kiersin joka välin.Ostin puolikkaan
ananaksen, kanaleivän ja LP:tä, NAM! (Niille tietämättömille jotka eivät tiedä
mitä Lp on kerrottakoon sen olevan paikallista sitruuna limonadia).Kun olimme
saaneet ostokset tehtyä marssimme vihreitä puunlatvoja kohti ja löysimme
puiston minne menimme syömään eväitä. Albert puisto oli mäen päällä kuinkas
muuten, jotenkuten ähkien ja puhkuen päästiin ylös.Mutta oli se sen arvoista
kun sai syödä eväänsä ison tuuhean ja vanhan puun varjossa nurmikolla . Siinä
oli tunnelmaa!Ruoka maistui ja sain
maistaa Kaisalta kulta kiiviä, ei hassumpaa! Ruokailun lopuksi jumppasimme
hieman Kaisan kanssa ja kiipesimme erääseen puuhun jonka yksi oksa roikkui
erittäin houkuttelevasti matalalla.Puuhun pääseminen oli helppoa, mutta sieltä
tuleminen alas ei ollutkaan niin helppoa.
Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään keskustan
kauppoja ja siinä se aika vierähtikin niin että Kaisan oli aika hypätä junaan
ja lähteä kotia kohti (lammasfarmia J ).
Saattelimme Kaisan junalle ja sen jälkeen menimme tutki maan Aucklandin
satamaa. Siinä ei ollut juuri mitään näkemisen arvoista, mutta ainakin näimme
turkoosia vettä. Kävelimme hiljaksiin kaupan kautta hotellille, ostimme
seuraavan päivän junamatkalle eväitä. Luin hotellilla Akkaria ja siemailin
Lp:tä onnellisena ja lopulta nukahdin sohvalle.Heräsin illalla kahdeksan maissa
kylmään ja ryömin sänkyyn mihin nukahdin uudestaan.Yhdeksän jälkeen havahduin
ja pakotin itseni ylös pakkaamaan tavaroita huomista varten.Siihen menikin
reilusti aikaa.
Lauantai 18.1
Kello 6 herätyskello soi ja piti nousta että
ehti junalle.Illalla en ollut jaksanut syödä ostamiani nuudeleita joten jätin ne hautumaan siksi
aikaa kun kävin suihkussa.Suihkun jälkeen nautin siis ravitsevan aamupalan,
kananmakuisia nuudeleita jeah!
Seitsemältä olimme valmiita, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme kohti
rautatieasemaa.Keskustan kadut olivat hiljaiset, joitakin reippailijoita oli
liikenteessä. Asemalla kaikki järjestyi hienosti, hermoilin siis turhaan
sitä.Pääsimme junaan ja asetuimme mukaville istuimille.Jalkatilaa oli
ruhtinaallisesti ja pitkäjalkaisena oli siitä todella kiitollinen! Takanamme
istui ruotsalainen vanhempi pariskunta ja kesken matkan aloin kuuntelemaan että
samassa vaunussa oli myös suomalainen pariskunta.Kävin jututtamassa heitä,
olivat talvilomalla. Tätini joka on myöskin mennyt samaisella junalla oli Suomessa
sanonut että parhaat paikat junassa ovat oikealla ja viimeisessä vaunussa, me
saimme sellaiset paikat.Kiitos Taivaan Isälle siitä J Viimeisenä oli avoin junanvaunu missä tosiaan pääsi kuvaamaan maisemia
ja nauttimaan raittiista ilmasta.Roikuin suurimman osan matkasta kyseisessä
ulkoilmavaunussa.Matkan pituus oli 681km , minkä aikana ylitimme 352 siltaa ja
huristelimme 14 tunnelin läpi.
Matkalla konduktööri kuulutti erään aseman kohdalla että pysähdys on
odotettua pidempi koska junasta oli loppunut vessapaperi ja sitä piti mennä
hakemaan kaupasta lisää J Loppumatkasta olin jo niin väsynyt ja
kyllästetty kauniilla maisemilla, mutta sain sinniteltyä ja pysyin hereillä
koko matkan. Myöhästyimme vessapaperi episodin ja onnettomuuden takia.Eräässä
risteyksessä auto oli ilmeisesti ajanut ihmisen päältä, kun olimme jo päässeet
jatkamaan matkaa junalla näimme paikalla kiirehtiviä
hälytysajoneuvoja.Toivotaan parasta tälle onnettomuuden uhrille.Asemalla saimme
ensimmäisten joukossa laukkumme laukkuvaunusta ja pääsimme pian vastaan
tulleiden Lauran ja lasten luo.Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Lauraa!Lapset
vierastivat minnuu kun tungin itseni istumaan takapenkille lastenistuinten
väliin, eikä mikään ihme.Iso hikinen jättiläinen tunkee viereen ja yrittää saada kontaktia J Lauran ja Benin asunnolle päästyämme söimme ja menimme katsomaan
alakerran pientä yksiötä missä me asuisimme. Ulla sai sängyn ja mie sain tyytyä
patjaan. Ikäsyrjintää J Laura tuli vielä illalla lasten
nukkumaan menon jälkeen meidän kanssa höpisemään suvun kuulumisista.Olin
silloin jo puolitokkurassa ja lopulta kun pääsin nukkumaan simahdin melkein
heti.
Sunnuntai 19.1.14
Aamulla heräsin yläkerran ääniin seitsemän
jälkeen .Kaikki kuuluu melkein läpi olohuoneesta meidän pikkukämppään.Jopa
Bailey-koiran hännän heilutus kun häntä lyö lattiaan kuuluu hyvin
alakertaan.Bailey on muuten syötävän suloinen tapaus, se on huomion kipeä ja
aina valmis rapsutettavaksi <3 Ainakin saan karvaterapiaa harrastettua kun
Mölli on kotosuomessa. Aamupalan jälkeen veimme
kaikki tuliaiset ja kerroimme terveiset.Sitten aloimme valmistautua
perhe Jumalanpalvelukseen joka alkoi 10:30 Karorin Anglikaanisessa kirkossa.Oli
aikamoinen homma laskeutua rattaiden kanssa jyrkkämäki alas, mutta parempaa oli
vielä päivän mittaan tulossa J Hyppäsimme bussiin ja ajelimme reilun
3km päähän ja pääsimme krikolle.Kokous oli alkanut ja me hipsimme takapenkkiin.
Kokous eteni tietyn kaavan mukaan mitä me pystyimme seuraamaan jonkinmoisista
virsikirjoista.Väkeä oli vähän ja musiikissa oli säestyksenä pelkästään
piano.Kuulemma yleensä on enemmän perheellisiä ja nuoria, ja musiikissakin on rummut
ja kitara ainakin J Erilaista kotiseurakunnan menoihin verrattuna oli se että koko
seurakunta lausui yhteen ääneen osia tästä kirjasta, olin ensin hukassa kun
lumiukko erämaassa mutta pian bongasin oikean sivun.Lopuksi jaettiin
ehtoollinen ja eräs nainen jakoi tiedonsanat.
Lähdimme kävellen kotia kohti ja siinä tuli
vähän tutuksi lähialue.Kävelimme pitkin hiljaisia omakotialueita ja
ihmettelimme talojen erilaisia malleja ja värejä.Rakentaminen on niin erilaista
Suomeen verrattuna!Paikalliset ei kuulemma tykkää asua kuin omakotitaloissa,harvassa on siis
kerrostalot ja rivarit.Tosin Aucklandissa meidän hotelli-ikkunasta näkyi
suoraan erään kerrostalon parvekesivulle.Kävelimme paikallisen urheilukentän
viertä ja poikkesimme kahvilla puiston kahvilassa.Söin ensimmäisen jäätelöni,
se oli keksinmuru toffee vanilija –puikko J
Kentällä pelattiin krikettiä ja se oli oudon näköistä.Olen tietoinen
kyseisestä pelistä vain Mauri Kunnaksen urheilukirjan takia.Kahvittelun jälkeen
Laura näytti oikopolun niiden talon lähelle, se polku meni metsässä ja voi
pojat siellä oli kiva työntää Eevan rattaita! No ainakin sain treeniä.Kotiin
päästyämme leikin Eevan ja Conalin kanssa, enää naperot eivät niin kauheasti ujostele
meikäläistä. Conal piirsi monstereita ja minioneja J Ja Eeva tutustui innoissaan tuliaisena saatuun soivaan
laulukirjaan.Yhdessä olemista ja lapsosten silmällä pitoa siis. Katsoimme
lasten kanssa myös Muumeja ja Vili Vilperiä Juutuubista. Illalla lasten mentyä
nukkumaan menimme vielä Lauran kanssa kävelyttämään Baileyn kanssa
urheilukentälle.Kenttää vierustaa tie mikä on 1km mittainen ja sen me kiersimme
3 kertaa.Mennessämme kahvilan ohi, huomasimme että yksi ikkunoista oli mennyt
rikki.Mitä luultavammin krikettipallo oli lentänyt sisään, hyvä ettei meidän
aikana!
Maanantai 20.1
Papa museon lasten osastolla oli tehty muovista sinivalaan sydan! |
Lapset olivat
väsyneitä joten suuntasimme autolle ja kotio. Mie menin suoraan nukkumaan
päiväunia kun päästiin kämpille, hyvin siinä nukuin kunnes heräsin siihen että
maa tärisi ja heilui.Sitä ei kestänyt kuin pari sekuntia mutta kyllä sen
selkeästi tunsi ja näki miten kukka huojui pöydällä.Se oli sitten miun
ensimmäinen maanjäristys,Jee! Olinkin toivonut pääseväni kokemaan
maanjäristyksen J Henkilövahingoilta säästyttiin, vain sähköt menivät poikki kauempana
Wellingtonista. Laura tuli tsekkaan meidän voinnin, Ulla oli nukkunut mitään
tietämättömänä järistyksen ohi J Myöhemmin illalla nautimme Benin laittaman illallisen, Uuden-Seelannin
lammasta.NAM! Se oli todella hyvää! Kun ruokaa oli sulateltu tarpeeksi ja
lapset menneet nukkumaan niin menimme jälleen Lauran ja Baileyn kanssa
lenkille.Hiki siinä jälleen tuli ja hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti