Hello vaan täältä Down Underista ;) Täällä ollaan oltu kohta jo viikon päivät ja tähän mennessä ollaan rullattu jo ties kuinka monta saataa km auton kyydissä! Eli 18.2.14 tiistaina jätimme hyvästit aikaisin aamulla Lauralle ja Uudelle-Seelannille, tippa siinä tuli linssiin!Reilun 3 tunnin lento meni hyvin ja nopeasti. Australiaan tullessa pitää täyttää jonkinmoinen tullilomake ja sitä sitten väsättiin lennon aikana. Lentokentällä passintarkistukseen menossa lentokenttävirkailija  kävi läpi näitä tulllilomakkeita.Tässä kuulustelussa  muistin että miulla oli lampaanvillaa sieltä lammasshowsta ja sen takia pääsin tarkempaan syyniin.Mietin kuumeisesti missä se raakavillanpala lymysi mun rinkan kätköissä, onneksi se oli päällimmäisenä rinkassa joten sen sai helposti esille.Tullivirkailija tutkisteli sitä hetken ja lopulta takavarikoi sen. Se huomautti että miun olisi pitänyt muistaa laittaa tullilomakkeeseen maininta tästä, mutta samalla kiitti yhteistyöhalukkuudesta. Onneksi se hoitui sillä ja me päästiin jatkamaan matkaa ja pian olimmekin suuressa hallissa mikä vilisi ihmisiä.Kale ja Anni oli meitä vastassa ja Ulla bongasikin heidät melkein heti.Halausten jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Canberraa.Matka olisi kestänyt reilun 3 tuntia jos olisimme menneet suoraa motaria pitkin, mutta ajelimme merenrantatietä pitkin ja pienempiä teitä joten matka venyi lähemmäs 5 tuntiin. Kun päästiin ’kotiin’  pääsimme asettumaan omaan pikku huoneeseemme mikä on rakennettu autotalliin.Sängyt oli pedattu valmiiksi ja tyynyllä oli isot Cadberyn mini suklaapatukka loota J Päästiin saunaan mikä olikin aivan ihanaa! Illalla kun pimeässä tulin vessasta lensin rappusissa rähmälleni ja nivautin nilkkani.Hyvä kun pääsin jotenkuten omaan kämppään, onneksi sairaanhoitajalla on kaikkea matkassa!Nimittäin ensiavuksi laitoin Icepoweria ja siderullan päälle.Se auttoikin mukavasti.

Siina on meidan ns. kotilintuja syomassa lintulaudalla :)

 

Viikolla kävimme seurakunnassa päiväpiirissä ja Ulla puhui ja mie pääsin todistamaan. Kiertelimme vähän Canberraa, mikä on kyllä onnettoman pieni Australian pääkaupungiksi! No tämä onkin tekemällä tehty pääkaupunki.Asukkaita on n. 350 000 kun taas Sydneyssä on miljoonia asukkaita.Kävimme ihailemassa pääkaupunkia korkeasta tornista, näkymä oli kohtuullisen hieno vuorineen ja tekojärvineen.Kävimme katsomassa maailman laajinta (siis pysyvää) lippunäyttelyä  parlamenttitalon läheisyydessä, kahdessa rivissä oli kaikkien maiden liput joiden kanssa Australialla on diplomaattisuhde.Lippuja oli yhteensä yli 80 ja tuulen ansiosta ne liehuivat komeasti.Suomenkin lippu löytyi muiden joukossa.Kävimme myös katsomassa Suomen lähetystöä ja täytyy  sanoa että on otettu Alvar Aallosta mallia sen verran omalaatuisen näköinen talo oli.Läheinen kauppakeskus on tullut tutuksi apteekissa ja kaupassa käyntien kautta, samanmoiset kaupat kun Uudessa-Seelannissa. Mutta Afghan keksejä EI LÖYDY!Sniif! Eikä LP:tä, tuota ah niin ihanaa nektariinia J Kotosalla oleminen on jäänyt aika vähäiseksi mutta kun on aikaa pääsen syventymään Kalen Aku Ankka kokoelmiin, JEE! Perjantaina ajoimme Tasmanian meren rantaan n.200km päähän uimaan ihaniin suolaisiin  tyrskyihin.Se vasta oli mukavaa keinua aalloissa, viime kerrasta on jo aikaa kun olen meressä uinut ja noin isoissa laineissa. Lauantaina ajoimme Cooma (hervotonta naurua J) nimisen kaupungin läpi Kosciuszko National Parkiin Yarrangobilly tippukiviluolille. Menimme pienessä ryhmässä oppaan johdattamana tutustumaan maanalaisiin tippukiviluoliin missä oli monen värisiä tippukiviä.Esim. kun oli ollut maastopaloja niin ne näkyivät mustana värinä tippukivissä.Kauniita ja mahtavia kuvia, mutta ei musta vielä ole kehkeytynyt mestari valokuvaajaa! Maan alla möyrimisen jälkeen söimme kunnon retkilounaan ja sen jälkeen matkasimme lämpimälle lähteelle mikä pulppusi laakson pohjalla.Ajotietä paikalle ei ollut joten piti laskeutua suht jyrkkää tietä alas 1,4km ja päinvastoin takaisin mennessä.Vedenlämpötila on ympäri vuoden sama +27 astetta, mutta siinä helteessä se ei oikein tuntunut miltään.Enemmän nautin kun pääsin polskimaan viereiseen jokeen missä altaan lämminvesi sekoittui kylmään jokeen.Yhtymäkohdassa oli pieni poukama missä pääsi kunnolla polskimaan. Siinä mukavasti virkistyi! Juuri ja juuri pääsimme ylös altaalta ja pääsimme jatkamaan matkaa.Ajomatkan aikana näin varoituksia Vombateista, Kenguruista, Emuista ja karjaeläimistä! Suureksi ihmeeksi yhdellä tiellä löntystelikin lehmä vasikkoineen. Kotimatkalla pysähdyimme erään tekojärven rannalle nauttimaan päiväkahvit retkeilyhengessä.Leirintäalueella oli muutamia asuntoautoja ja telttailijoita.Aivan ihmisten vieressä laidunsi kenguru lauma, ne olivat mainion näköisiä J Yhden kengurun pussista roikkui poikasen jalat, aikas reteetä vaan olla mamman pussissa ja kasvaa! Näin myös ensimmäisen kunnollisen ns. haisevan kengurun eli raadon.Tien poskissa niitä kyllä valitettavasti riittää. Pysähdyksen jälkeen poistuimme vuoristosta ja pääsimme tasaisemmalle alueelle missä oli istutettuna mäntymetsää silmän kantamattomiin.Ja  meikäläiselle ei ikimaailmassa olisi tullut mieleen mäntymetsä Austraaliasta.Mikä koomisinta: nähdä kenguruiden pomppivat mäntymetsässä! Isäntämme on kova marjamies ja ainoa  marja mitä Australiasta saa poimittua luonnosta on Blackberry, onkohan se nyt sitten karhunvatukka  vai mikä mutta niiden pensaita kyllä piisasi metsän reunassa.Joten pysähdyimme ja keräsimme yhden kipon täyteen näitä mustia vattuja, ei kyllä olisi tullut mieleen että olisin marjastamassa Australiassa!Uutta kokemusta siis pukkasi jatkuvasti ja samalla näköala laajeni! Sunnuntaina 23.2 menimme kokoukseen ja sen jälkeen saimme maistaa grillattua kengurun lihaa, se oli maukasta!Se on kuulemma terveellistä, vähärasvainen ja sisältää joitakin vitamiineja.Kengurun liha ei ole saanut suurta suosiota kansan keskuudessa, liekö syynä se että sitä on pidetty Aborginaalien ruokana.Mutta suosittelen siis lämpimästi! Ilta meni pakkaamisessa kun seuraavana päivänä oli Melbornen retkelle lähtö.Jos joku miettii miten jalkani voi niin kiitos kysymästä, se on jo parantunut kokonaan.Linkkasin sitä pari päivää  mutta lepo ja tukiside sekä esirukous auttoivat tehokkaasti.Ja sen verran täytyy vielä kertoa että olemme saaneet ihailla Luojan kättentöitä katselemalla lintulautaa missä kuhisee erilaisia papukaijoja.Mikä sen mainiompaa kuin herätä tuulikellon ja papukaijan raakunaan aamulla! Huomaa sarkasmi! J Koska talossamme ei ole nettiyhteyttä niin en pääse jakamaan kuulumisia niin helposti kuin N.Z:ssä, mutta teen sen aina kun on mahdollisuus!

 

 

 

 

 

16.2 Sunnuntai

Aamulla menin vahtiman lapsukaisia kun Laura vei Benin töistä, onneksi molemmat veijarit olivat rauhallisia.Aamupäivällä menimme kirkkoon klo10:30 kokoukseen minkä jälkeen sain siunauksen Eevan kummitädiksi.Pastori Cathrine  oli oikein mukava nainen, joten ei ollut pahempia paineita kun luin kummin valat missä lupasin varjella Eevaa kaikelta pahalta ja ohjata häntä uskonelämässä. Lyhyen siunauksen jälkeen lähdimme joka vuosi järjestettäville Karorin karnevaaleille missä oli monenmoista kojua jamyyjää.Paikalla oli myös poliisiauto ja ambulanssi mihin sai käydä tutustumassa. Näimme paikalla muita Karorissa asuvia suomalaisia lapsineen kiertelimme kentällä.Fiksuna tyttönä unohdin suojata itseni aurinkorasvalla joten nyt olen punanahka, ugh! Tämän huomasin vasta  illalla kun lähdimme Lauran ja Ullan kanssa ulos syömään. Pääsin vihdoin maksamaan vedonlyönti velkani Lauralle.Niille jotka eivät tiedä kerrottakoon, että  löin n. 10-vuotiaana vedon Lauran kanssa.Olin Lauran luona Lontoossa Päivin ja äidin kanssa ja söimme jotakin ruokaa mikä sisälsi fetaa ja oliiveja.Inhosin niitä sydämeni pohjasta ja silloin sanoin etten ikinä tulisi pitämään edellä mainituista ’herkuista’.Laura haastoi miut vetoon missä minä maksaisin Lauran ruuat ravintolassa mikäli 10-vuoden päästä pitäisin oliiveista ja fetasta.Ja jos en olisi oppinut pitämään näistä niin Laura kustantaisi miut puolestaan ravintolaan syömään.No vedosta on kulunut jo lähemmäs 15-vuotta ja hävitty on siitä ei pääse yli eikä ympäri!Kunnon oliivit ja feta salaatissa ovat nannaa!

Joten menimme naisissa ravintola Chow:n syömään, sieltä sai kaikenmoista aasialaista pöperöä.Me kaikki nautimme curryannokset jotka olivat todella hyviä! Eikä hintakaan ollut päätähuimaava (tosin siinä menivät miun viimeiset käteisvarani, mutta eipä matkaa ollut enää N.Z. jäljellä kuin 1 pv!). Menimme nauttimaan vielä jälkiruuat läheiseen Library nimiseen   baariin mistä sai kehuttuja jälkiruokia.Me tilasimme Ullan kanssa Baileys juustokakkua ja Laura otti Tsurroja (? onko oikein kirjoitettu, en tiedä.Mutta ne on kuitenkin espanjalaisia munkkitikkuja jotka on kieritelty sokerikanelissa). Otin kyytipojaksi myös inkiväärikaakaota, se oli vekkulin makuista.Aikuiset tyytyivät tavalliseen kahviin ja piparminttuteehen J

Mainiota ruokaa ja mainiota seuraa. Ja minahan en ole ollenkaan punainen, en!

Ilta oli onnistunut ja oli mukava viettää aikaa välillä aikuisten kesken.Kun palasimme 9maissa kotio täysikuu mollotti tähtikirkkaalla taivaalla ja Bailey katsoi erittäin syyttävästi kun ei ollut päässyt lenkille. Oijoi :/

17.2.14 Maanantai

Ice Powerin levittämisen jälkeen punottaville alueille lähdimme aamupäivällä Ullan kanssa kaupunkiin.Ulla oli huonovointinen ja oksensi Te Papa-museoon päästyämme.Vessassa onneksi. Kiersimme hitaasti sellaisia osia museosta mitä edelliskerralla emme jaksaneet kiertää ja välillä kahvittelimme.Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta kun lähdimme etsimään omaa bussipysäkkiämme.Loikin varjopaikasta toiseen säästääkseni ihoani.Nyt on aika jättää hyvästit Uudelle-Seelannille ja samalla Lauralle perheineen.Ikävä tulee kun ollaan niin tiiviisti oltu viimeinen kk yhdessä! Ja totta kai mulla tulee ikävä mun karjahtelevaa kummityttöäni joka oppi hienosti kävelemään meidän täällä ollessa.Samoin Bailey-koiraa tulee ikävä, se oli mainio lenkkikaveriJMutta enköhän mie palaa tänne vielä joskus..toivottavasti pian!Nyt täytyy mennä pakkaamaan kun lähdemme huomen aamulla aikaisin lentokentälle.Siirrymme toiseen maahan siis, kuulemma internet mahdollisuudet eivät ole kaksiset tulevassa majapaikassamme joten raportointi saattaa jäädä harvemmaksi.Mutta sekin jää nähtäväksi.

Australia täältä tullaan!

Taupo & Rotorua

Lähdimme 11.2 tiistaina Lauran, lasten ja Ullan kanssa Taupo-järvelle ja Rotoruaan.Yövyimme vuokraamissamme mökeissä ja ne olivat vallan mainioita meille.Ulla hemmotteli meitä lätyillä melkein joka iltaJ Taupo järvellä kävimme lilluttelemassa kylpylässä minkä vesi tuli maan uumenista mineraalipitoisena ja lämpimänä.Tutsutimme myös leikkikenttä valikoimaan molemmissa kaupungeissa sekä kultaisiin kaariin eli Mc Donalsiin(eka kerta tällä reissulla!) J

Taupo jarven rannassa

Rotorualla kävimme tutkimassa kuplivaa mutaa ja geysiirejä unohtamatta inhottavaa rikinkatkua! Kävimme yhtenä päivänä parin tunnin retkellä Matamatassa missä on kuvattu LOTR:n ja Hobitti elokuviin käytettyjä kohtauksia Hobittilasta.Kävin opastetulla kierroksella yksin kun muut kävivät tutkimassa Matamataa sillä välin.Reissu oli onnistunut ja mie tykkäsin kovasti.Kauhean vaivan rakentajat ovat tehneet kun ensin tekivät väliaikaiset lavasteet, purkivat ne ja parin vuoden päästä tekivät samat lavasteet pysyviksi.

"Tervetuloa kirjaimellisesti matalaan majaan!"

Peter Jackson on kyllä pikkutarkka mies, nimittäin hänen mielestään omena ja päärynä puut olivat oikeanmallisia puita Hobittilaan mutta kun LOTR:a sanotaan eräässä kohdassa hobitin istuvan luumupuun alla niin jokainen omena ja päärynä poimittiin ennen kuvauksia ja paikalle laitettiin luumuja. Hah toinen hauska yksityiskohta oli se että Hobittila on erään yksityisen farmarin mailla ja hänen lampaansa eivät kelvanneet kuvausten taustalle koska ne näyttivät liian moderneilta Jacksonin mielestä.Joten kuvausten taustalle tuotiin paremmin sopivia lampaita, en ole varma olivatko ne jotain englantilaista rotua, taisivat olla.Paljon yksityiskohtia tuli ilmi mutta monet jutut mie tiesinkin jo, kuten sen että Tolkkien otti suomenkielestä mallia haltiakieleen.Nuori oppaamme yritti tehdä vaikutuksen ja tuli kertomaan tätä meikäläiselle, mutta miepä tiesin jo sen.Sain kerrottua oppaalle myös uuden asian , nimittäin sen että Tolkkien on ottanut myös vaikutteita Kalevalasta. Pääsimme maistelemaan Vihreän Lohikäärmeen juomia, alkoholiton inkivääriolut oli vallan mainiota.Se oli oikein mukava ja kotoinen krouvi.Siellä pystyisi yöpymäänkin ja pitämään yksityistilaisuuksia.

No se siitä Hobittilasta, piti vielä piipahtaa totta kai kaupan kautta, ostin itselleni Iltatähden eli saman korun minkä Arwen antaa Aragornille ensimmäisessä LOTR:ssa. Kävimme myös Rotoruassa katsomassa lammas-showta missä esiteltiin Uuden-seelannin yleisimmät lammasrodut.Merino lammas oli muhkea pässi! 

Vihreassa Lohikaarmeessa nauttimassa inkivaarioluesta, nam!

Esityksessä näimme paimenkoiria, pikku lampaita kilejä ja kauriita sekä lehmän.Pääsin lypsämään sitä ja yllätyin kuinka vaikeaa se oli!Mutta sain kuitenkin sitä tulemaan pari tippaa, tästä hyvästä sain todistuksen käsin lypsämisestä J Rotoruassa kävimme myös iltatorilla missä oli  myynnissä lähinnä ruokaa.Joitakin paikallisia käsityöläisiä oli myös tuonut kojunsa paikalle, myös paikallinen Rugby joukkue oli mainostamassa ystävänpäivänä pidettävää ottelua.Pääsin näiden komistusten kanssa kuvaan, hihii! J Meillä oli varsin mukava reissu!

Heippa taas.Tää miun blogin pitäminen on jäänyt vähän kun ollaan taas oltu menossa.Mutta jatketaan pikakertauksena vielä etelä-saaren reissusta.

3.2.14 Maanantai

Pysahdyimme bussimatkalla aivan ihanalla hedelmakaupalla mista
ostimmekilokaupalla hetelmia.
Ai etta oli hyvia! 

Aamuulla lähdettiin ajamaan Dunedineen (lausutaan daniidin, mikä oli musta aluksi erittäin outoa!) ja puolenpäivän maissa olimme suurin piirtein paikalla.Kartalta katsoen olimme valinneet bussipysäkkiä ’lähellä’ olevan motellin.No eipä se mennytkään ihan niin, toisaalta siinä tulin hyvin koluttua keskusta läpi.Kun vihdoin päästiin meidän piti ottaa lepoa pitkän kävelyn jälkeen. Kun olin juuri vaipumassa nirvanaan niin kauhea ujellus alkoi koko motellissa.Hieman hölmistyneinä kurkkasimme käytävälle ja sain sen verran selvää ettei palohälytys ollut aiheutunut oikeasta palosta vaan remonttimiesten joistakin välineistä.No ei siinä auttanut kuin kipittää ulos sisäpihalle ja odotella kun palomiehet tulivat pillit vinkuen paikalle laittamaan hälytykset pois.Tilanne oli kieltämättä tragikoominen.Illalla lähdin vielä seikkailemaan omin päin keskustaan, kuolasin eläinkaupassa kissanpentuja (hinta oli alennettu 100$!) jotka olivat isossa terraariossa temeltämässä.Ensimmäinen eläinkauppa missä näin myytävän isompia elukoita kuin kaneja ja matelijoita! Käväisin kauppakeskuksessa etsimässä Akkaria luettavaksi, mutta näemmä Donald Duck ei ole täällä suosittu koska yhtään sarjista ei löytynyt.Minusta Dunedinen keskusta oli aika tylsä,  pari ostoskeskusta ja kirkkoja muttei oikein muuta.Tai no onhan siellä suklaa tehdas! J

4.2.14 Tiistai

Maisema laivalta milla kavimmebongaamassa Albatrosseja.
Aluksi oli sumuista mutta sitten ilma kirkastui.

Edellinen yö oli mennyt vähän miten sattuu kun naapuri huoneesta kuului rytmikäs kuorsaus.Aamupäivällä meitä tultiin hakemaan motellin edestä laivaretkelle, missä bongasimme erilaisia albatrosseja, hylkeitä ja muita lintuja. Sää oli mukava ja näimme 4 erilaista albatrossia, mitkä eivät kyllä olleet minulle varsinaisia kohokohtia.Minnuu ilahdutti uivat hylkeet ja uivat pingviinit joita näimme pari kertaa.Seilasimme avomerelle paatilla ja sumussa seilasimme jonkin aikaa kunnes ilma muuttui paremmaksi.Hyppäsimme pois laivasta ja menimme katsomaan keltasilmä pingviinejä jotka ovat uhanalaisia.Eräs yksityinen perhe oli vuosia sitten päättänyt auttaa uhanalaisia pingviinejä ja alkoi tutkimaan ja auttamaan niitä.Paikalla on myös sairaala missä vahingoittuneita hoidettiin, oli ’lasten’ ja ’aikuisten’ puoli, lasten puolella oli tungosta. Osa pingviineistä olivat hullunkurisia kun niillä oli vielä ’lapsi’ höyhenpeitettä jäljellä joissakin kohtia kropassa.Monilla oli pulisongit ja afro J Tänä vuonna oli käynyt huonosti kun 11 pesästä selvisi vain yksi ’lapsi’pingviini.  Ruuan kannalta oli ollut huono vuosi joten vanhemmat eivät saanet ruokittua tarpeeksi poikasiaan. Kävimme katsomassa tätä yhtä poikasta joka oli selvinnyt, se oli mainio kököttäessään pesässä tikkusuorana.Pesimä alueelle on tehty pieniä majoja pingviinien pesiksi ja joka vuosi istutetaan uusia puita, koska keltasilmä pingviinit pesivät usein niiden juuristossa/lähettyvillä.Pingviini vanhemmat saattavat tallustaa aikamoisen ylämäen kun menevät pesällee.Nauroin kun näitä puisia ’taloja’ oli rinteessä vieretysten, ajattelin että tässä on vasta pingviinien lähikaupunkialue.Ja ennen kaikkea kauniilla merinäköalalla! Kun meidän kierros oli loppu rapsuttelin farmin kissiä innokkaasti, valitettavasti meitä tultiin hakemaan melkein heti kaupunkiin.Illalla kävelimme keskustassa jälleen ja käytiin ruokakaupassa.Tutustuin paikalliseen kirjastoon ja luin joitakin lehtiä, oikein mukava nuorten puoli!

Suuri Albatrossi, parhaimmilaan siipien vali voi olla 3,8 metria!

Pingviinisairaalassa 'lasten' osasto :)

"Mika toi on?"

Aikuinen keltasilma pingviini chillailee aikuisten osastolla

Taman vuoden ainoa pienokainen joka on selvinnyt elossa

Hieno puinen kolmio myynnissa mahtavalla merenranta nakymalla keltasilma pingviinien lahiosta!

5.2.14 Keskiviiko

Luovuttuamme motellihuoneesta lähdimme kuluttamaan aikaa keskustaan, Nakedbussi lähtisi  2 maissa iltapäivällä joten aikaa oli reilu3 tuntia.Marsimme tavaroinemme keskustaan ja menin vielä tarkistamaan mistä bussimme lähtisi.Olin koko ajan olettanut että hyppäisimme bussiin  keskustassa, mutta se lähtikin läheltä meidän majapaikkaa eli joutuisimme kävelemään takaisin päin.No Ulla jäi kahvilaan ja mie lähdin vielä sinne Cadburyn suklaatehtaalle.Siellä oli kauhia melske kun opastettu kierros oli juuri loppunut ja uusi alkamassa.Olin ainoa eurooppalainen ja muut oli totta kai aasialaisia ja sitä suklaan määrää mitä  ne osti!No itseänikin puri suklaakärpänen ja ostin 4 suklaalevyä 10$, se tietää sitä että ne on monta kertaa sulaneita ennen kuin pääsen Suomeen.No hyvää se silti on!Kiertelin kauppoja ja lopulta nautin samassa kahvilassa parhaimman kaakaon mitä tällä reissulla olen saanut!Kävelimme bussiasemalle hiljaksiin ja Ulla kävi kiertämässä kirpputoreja.Luin kirjaa ja siinä se aika meni mukavasti.Bussi tuli jälleen kerran myöhässä, siinä oli ollut jotain vikaa ilmeisesti.No sillä samalla autolla me päästiin ihan hyvin Christchurciin monen tunnin päästä.Lähemmäs 10 illalla oltiin Christchurc YMCA:n motellilla painumassa pehkuihin.

6.2.14 Torstai

Aamulla nousimme aikaisin ja kiptimme bussiin joka kiidätti meidät Kaikouraan.Kerrankin bussikuski oli nainen ja aikataulu piti kutinsa! Matka ei ollut pitkä ja pian me olimmekin jo Kaikouran keskustassa ihmettelemässä.Marsimme infon kautta maksamaan iltapäivällä olevan valaiden katselun ja lopulta motellille.Meidän huone tai pikemminkin huoneisto ei ollut vielä valmis, joten jätimme laukut sinne ja lähdimme kuluttamaan aikaa keskustaan.Katselimme ympärillemme ja kävimme syömässä herkullista pizzaa.Oli ilmeisesti jokin juhlapyhä minkä ansiosta kaikista tilauksista piti maksaa ylimääräistä 2 $.Hullulta kuulosti mutta meillä oli nälkä ja ruokaa piti saada!Ruuan jälkeen kävimme matkamuistoliikkeissä ja Ulla osti miulle lahjaksi korvakorut joita kokeilin J jee! Kävimme kävelemässä  rantaa pitkin ennen Whale Watching-retkeä.Ensin huristelimme bussilla satamaan missä hyppäsimme laivan kyytiin.Hurjaa kyytiä ajettiin avomerelle päin ja pian me näimmekin ensimmäisen ryhävalaan joka oli haukkaamassa happea. Valas suihkutti ilmaan vesisuihkuja hengittäessään ja se oli metkan näköistä, parasta  oli tosin sen sukeltaminen.Ensin selkä liukuu syvyyksiin ja viimeisenä pyrstö nousee ja komeimpana hetkenä sukeltaa mereen.

Valas number one

Valas numero kaksi pyrstoineen

Tällä kerralla sain parempia kuviaJ Edellisellä kerralla nimittäin kamera tarkensi vierellä seisovan naisen hiuksiin valaan pyrstön sijaan.Näimme yhteensä neljä valasta mikä oli todella hyvin!Joskus firman täytyy palauttaa 80% rahoista takaisin jos retkellä ei nähdä lainkaan valasta.Muistaakseni edellisellä kerralla näimme vain 1 tai 2 valasta.Kävimme myös katsomassa hylkeitä kun ne makoilivat isoilla kivilohkareilla, pienet poikaset olivat suloisia kun ne leikkivät pienessä poukamassa keskenään. Joskus  samoilla vesillä voi nähdä muitakin valaita, edellisellä viikolla oli kuulemma ollut miekkavalas.Sellainen olisi mahtava nähdä livenä! Ne on ainoita valaita mitkä voi hyökätä toisten valaiden kimppuun ja tappaa.Retkestä kannatti kyllä maksaa yli100$!Retken jälkeen pääsimme hyppäämään bussista oman motellimme kohdalla mistä olimme todella tyytyväisiä koska olimme olleet jo niin pitkään liikenteessä.Saimme  huoneistomme ja ihmettelimme sen kokoa!Oikein mukava paikka ja mukavat omistajat!Lähdin vielä Kaikouran ainokaiselle keskuskadulle ostamaan hieman ruokaa ja kiertelemään muita puoteja.Ostin tuubihuivin.Nautimme kiireettömästä illasta ja nukuimme taivaallisesti hyvissä sängyissä!

7.2.14 Perjantai

Aamulla saimme nukkua pitkään! Ah ihanuutta JAamupäivällä marssimme lisääntyneiden kassiemme kanssa Nakedbussille mikä kiidätti meidät Kaikourasta Pictoniin.Ajomatkaa piinasi tyttö joka kunteli  kännykästään musiikkia, ILMAN kuulokkeita.Voitteko kuvitella!Olisin olettanut ettei sellaista voisi tapahtua mutta näemmä voi.Onneksi Ulla pyysi  vanhemman arvovallalla tyttöä laittamaan volyymiä pienemmälle.Olin jo niin väsynyt reissaamiseen että ajatus Wellingtoniin pääsystä kuulosti MAHTVALTA! Laura lupasi tulla hakemaan meitä lautalta kun se saapuisi illalla puoli6 maissa Wellingtoniin. Olimme jälleen aikataulussa kiitos saman naiskuskin joka meitä kuskasi edellisenä päivänä.Se oli mainio kun se tuumas että: ettekös te olleet eilenkin miun kyydissä?! Annoin hyvän palautteen tälle riuskalle ajajalle olihan hän ainoa joka oli pitänyt aikataulusta kiinni!Olimme hyvissä ajoin satamassa ja joimme kupposet kuumaa ennen laivaan nousua.Valloitimme ikkunan vierestä paikat erään tytön vierestä.Kiertelin ja kävin kannellakin mutta ankea sadekeli pakotti olemaan suurimman osan ajasta sisällä.Torkuin ja luin kirjaa suurimman osan matkasta.Ulla teki tuttavuutta viereisen tytön  kanssa ja me vaihdoimmekin lopulta meiliosoitteet.Sara oli jenkeistä kotoisin ja lähdössä kotiin parin päivän päästä, hän oli ollut kiertämässä 3 kk Uutta-Seelantia ympäri työskennelle eri  farmeilla.Laivan saavuttua satamaan pääsimme suoraan Lauran autolle missä Eevakin keikisteli  takapenkillä.Mukava reissu kaiken kaikkiaan.Eniten pidin kyllä ehdottomasti länsirannikosta eli Fox Glacierista ja Quunstownista!Suosittelen lämpimästi J

Muuten olemme viettäneet aikaa täällä Wellyssä mm. lastenvahteina kun Laura ja Ben olivat molemmat töissä viikonloppuna ja kiertäneet kaupunkia.Tutuksi on tullut myös läheinen leikkikenttä sekä urheilupuisto. Yhtenä sadepäivänä kiersimme Te Papa museota mistä löytyi kaikkea mukavaa, enää ei jaksanut vastaan ottaa sitä kaikkea tietoa kun oli jo pari tuntia käyskennellyt eri näyttelyissä.Papa museo on ilmainen ja todella laadukas, eli jos tänne joskus eksytte niin sinne kannattaa suunnata!

Klonkku Wellingtonin lentokentalla

Christchurcn valiaikainen ostoskeskus :)

Christchurcin Botanic Gardenin suihkulahde

Meidan evaita, pitkalti mentiin hedelmilla.Tuli maistettua kiivimarjaakin joka ihan maistui kiivi hedelmalle

Juna matkalla Christchurcista Greymouthiin

Vuolaana juoksevia virtoja nahtiin kylla reilusti etela-aaren retken aikana

Fish & Chips

Fox Glacierin jaatikko

Reitti takaisin alas

Vesi virtaa vuorilta alas patikointipolulle

Paras ottamani kuva kyseiseta vesiputouksesta

Vieraileva tahti satumetsassa

Hylje

Bussimatkalla Queenstowniin

Fiordlandin kansallispuisto, kunnon niitty vuorten syleilyssa

Milford Sound 

Joku muu hurjapaa hyppaa Kawara Bridgella

Queenstownin Botanic Gardenin rannalla nauttimassa veden liplatuksesta

Karkkikauppa :)

Ylpeana esittelen teille Pandan Suomesta

Lahjakas katutaitelija pianisti Queenstownin satamassa

Olemme takaisin sivistyksen parissa jälleen. Etelä-saaren matka meni antoisasti ja kaikenlaista tuli nähtyä ja kokea.Teimme seuraavanlaisen lenkin: Welly-Christchurch- Fox Glacier-Queenstown- Dunedine-Christchurc-Kaikoura-Welly. 

28.1.14 Tiistai

Lähdimme aamulla reppuinemme bussilla kohti Wellingtonin keskustaa ja vaihdoimme toiseen dösään millä menimme lentokentälle.Wellyn lentokenttä on pieni  verrattuna Aucklandin lentokenttään, tänne ei pääse lentämään jumbojeteillä vaan ainoastaan pienemmillä koneilla.Kun aiemmin mainitsin maanjäristyksestä  minkä miekin sain kokea niin se oli saanut Klonkun patsaan tippumaan Wellyn lentokentän katonrajasta ja nyt se oli sinisillä vaijereilla kiinnitetty uudestaan roikkumaan paikoilleen. Katon rajassa liiteli myös  Gandalf Harmaa kotkan selässä.Kyllä huomaa että ollaan Keski-Maassa J 45minuutin lennon jälkeen oltiin Christchurcissa ja shutle taxilla lähdettiin meidän majapaikkaan Kiwi Basecampiin, ensimmäiseen hostelliin missä mie olen ikinä ollut.Meillä oli oma huone, mutta sänky oli hieman epäilyttävä siinä mielessä että kyseinen kerrossänky  heilu ja vaappu kiitettävästi jos jompikumpi liikahtikin.Mikä ’parasta’ miun yläsänky oli alapetiin (mikä oli parivuode) nähden keskellä niin että olisin voinut tippua kummaltakin puolelta alas.No onneksi en tippunut. Ennen kaupungille lähtöä otettiin pienet unet.Keskustaan käveltäessä näimme joka puolella rakennustyömaita ja raksamiehiä, eli kovasti edelleen korjataan suurmaanjäristyksen jälkiä (Shutletaksin kuski sanoi sen  olleen 2001, mutta en mene vannomaan!).Keskusta oli kovin hajanainen mielestäni siis ei ollut selkeää kauppakatua, löysimme kartan kanssa juuri ja juuri ’ostoskeskukseen’ mikä oli tehty konteista.Se oli mielestäni oikein mainio idea!Ilmeisesti ostoskeskus oli tyystin mennyt tuusan nuuskaksi ja nyt korvattu konttikaupoilla. Oli matkamuistomyymälöitä, vaate liikkeitä, design-tuotteita ja kahviloita.Yhdestä liikkeestä bongasin Marimekon serviettejä ja kysyin huvikseni myyjältä tiesikö hän mistä maasta nämä servietit olivat.Hah eipä tienny, totta kai mie valistin tässä asiassa sitten häntä.Ostin postikortteja ja hieman tuliaisia, Ulla repäisi ja osti mekon.Täällä menee useat liikkeet ja kahvilat verraten aikaisin kiinni, sama shokki kun muutti Treeltä Seinäjoelle! J Ihmetteln vaan että miten nuo putiikit ja kahvilat oikein pysyy pystyssä! No ostosten jälkeen lähdimme etsimään ruokakauppaa, löysimme ja teimme ostokset ja raahauduimme majapaikkaan monen mutkan kautta.Ensin pysähdyimme Christchurcin Botanic Gardenissa ja sitten jatkoimme matkaa suunnattoman ison puiston viertä ihaillen isoja puita. Botanicissa oli hieno suihkulähde minkä joku liikemies oli lahjoittanut kaupungille 1900-alkupuolella. Osa silloisista asukkaista oli sitä mieltä että suihkulähde oli maalattu liian kirkkailla väreillä ja että se pitäisi poistaa sen takia! Hostellilla  tutustuin nuoreen ruotsalaislääkäriin joka asuu Ahvenanmaalla, hän kertoi olleensa jo yli 50 maassa!

29.1.14 Keskiviikko

Aamulla meitä tultiin hakemaan ilmaisella Shutlella rautatieasemalle mistä lähdimme junalla Greymouthiin. Juna oli samanlainen millä matkasimme Aucklandista Wellyyn aikaisemmin, eli oleilin suurimman osan matkasta (kesti 4½h) ulkoilmavaunussa napsien kuvia. Ensin porhalismme läpi N.Z. 3. suurimman viljan viljelyalueen ja sitten aloimme nousemaan vuoristoon. Näimme mahtavia vuorenhuippuja, kirkasvetisiä joenuomia  ja sademetsää.Puolikuivista joenuomista tuli monet kerrat mieleen LOTR1:n kohta missä Arwen hukuttaa Mustat ratsastajat jokeen. Pysähdyimme Arthur’s Passissa mikä on yli 700metriä meren pinnan yläpuolella oleva pieni rautatieasema, se on N.Z:n korkeimmalla oleva asema.Pilvet roikkui alhaalla ja välillä aurinko pääsi pilkahtelemaan harsojen välistä. Matkalla mentiin 15 tunnelin läpi, yksi oli monta km pitkä ja sen läpi menemisessä meni n.25min.Jotenkin Hobitti1:stä alkoi soida päässä Misty Mountains  kappale päässä J

Greymounthin asemalla odoteltiin 45min Nakedbussia ja sillä lähdettiin kohti Fox Glacieria. Bussi pysähtyi eräässä pikkukaupungissa ja me käytimme paussia hyväksemme ja menimme syömään paikallista herkkua eli Fish & Chips. Sitten jatkettiin matkaa ja mie nukuin kuin pieni porsas.Päästiin bussilla Foxissa aivan meidän majapaikan viereen ja se olikin aivan pikkukylän keskustassa. Kotiuduimme ja mie lähdin vielä tutkimaan ’keskustaa’.Ostin matkamuistomyymälästä postikortteja ja merkkejä ja  kiersin tutkimassa mistä vaellusreitti Fox Glacierin jäätikölle lähti.Istuin hostellin terassilla ja nautin kaakaosta samalla kun kirjoitin kortteja.

30.1.14 Torstai

Aamu valkeni ja me nautimme simppelin aamupalan mikä koostui jugurtista, hedelmistä, riisikakuista ja kuumasta juotavasta.10 maissa pääsimme tien päälle ja lähdimme kävelemään kohti  jäätikköä, Taivaan Isä oli kuullut meidän rukoukset sään puolesta ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.Sukelsimme satumetsään ja kävelimme tässä kuuman kosteassa satumaisemassa 2,5km.Sirkat siritti kovaa ja helikoptereiden säksätys pauhasi jatkuvasti taustalla. Metsässä jokainen puunrunko oli sammalen tai muun kasvillisuuden peitossa, palmuja ja saniaisia joka puolella.Ja niiden puiden koko! Aivan mieleittömiä!Kun olimme päässet pois satumetsästä kävelimme vielä pari kilometriä tien viertä ja sen piennarta.Maisema alkoi muuttua ja yhtäkkiä sukelsimme solaan mitä reunusti valtavat vuoren seinämät.Joki virtasi vuolaana ja harmaana.Pilviä näkyi vuoren huippujen lähettyvillä ja pienet vesiputoukset tippuivat jyrkiltä vuorenrinteiltä ihastuttaen meitä.Lopulta pääsimme näköetäisyydelle parkkipaikasta, joten tiesimme että matkaa ei voinut olla itse näköalapaikalle paria kilometriä enempää. Ennen kuin saavutimme tuon parkkipaikan kävelimme penkereellä kulkevaa autotien viertä, oikealla puolella virtasi vuolas virta mikä sai alkunsa vesiputouksista ja sulavasta jäätiköstä ja vasemmalla puolella taas oli lampi joka oli syntynyt myöskin pienten purojen ja vesiputousten ansiosta.Oletin tuon lammen olevan matala lammikko, mutta heittäessäni kiven ihmeekseni näin miten se hitaasti vaipui pohjalle.Vesi oli kirkasta ja jääkylmää. Hah jälleen tuli mieleen LOTR1:stä kohta missä yksi hobiteista heittää kiviä lampeen kun sormuksen saattue on pyrkimässä kääpiöiden kaivoksiin ja onko se nyt Aragorn joka sanoo ettei lammen rauhaa saa häiritä.Parkkipaikalla levähdettiin ja syötiin miun ottamat eväät, aijai Ulla!Olis luullu että elämä olisi opettanut lähtemään kaikille retkille eväät mukana, mutta onneksi miulla oli edes ne appelsiinit ja iso suklaakeksi J Sitten alkoi varsinainen rääkki ja ikuisuudelta tuntuva taivallus ylös, vaikkakin tuskaa helpotti suuresti mahtavat maisemat ympärillä.Tuumasin Ullalle että kuinka kaunista taivaassa mahtaa olla kun maanpäällä on näin kaunista! Sitä emme tiedä, mutta nautimme maanpäällisestä kauneudesta täysin rinnoin ja meikä kuvasi kaiken mahdollisen.Joen uoman varrella näkyi kivikovia harmaita jäälohkareita jotka olivat huuhtoutuneet joen mukana alajuoksulle. Kulkureitti meni kivikon yli ja välillä sai hyppiä kiveltä toiselle kun polku meni pienen joen yli.Se oli jotenkin sanoin kuvaamatonta, se luonnon kauneus omassa karuudessaan.Luonto näytti omat voimansa ja miten siinä kokikaan itsensä pieneksi!Vuoren rinteiltä oli lähtenyt mahtavia kivivyöryjä ja jäätiköstä lohkesi suuria paloja aika-ajoin aiheuttaen hyökyaallon virrassa mikä pyyhkäisi kaiken mennessään joen penkereiltäkin.Sääolosuhteet voivat muuttua minuuteissa, mutta me saimme nauttia auringon paisteesta! Vihdoin pääsimme näköalapaikalle mistä saimme ihailla jylhiä maisemia ja jäätikköä. Patikointi reitti oli erittäin hyvin merkitty ja suoja-aitoja laitettu jyrkänteille ja joen pengermille, kaikki tämä meidän turvaksi.Mutta aina löytyy niitä jotka eivät usko ja niin oli tälläkin jäätiköllä pari turistia kuollut kun olivat menneet  tutkimaan omin päin paikkoja kiellettyjä paikkoja. No hengityksen tasaannuttua ja kymmenien kuvien jälkeen lähdettiin alaspäin, se olikin hankalampaa kun ylös tulo.No siitäkin selvittiin ja puolikuolleina raahauduttiin parkkipaikalle.Siinä vaiheessa olisin toivonut autokyytiä, mutta jatkoimme urhoollisesti eteenpäin.Olin huolissani Ullan jaksamisesta ja ehdotin jo liftausta kylään, mutta autoja ei näkynyt vähään aikaan joten lähdimme viimeiselle metsätaipaleelle.Ja lopulta me pääsimme takaisin hostellille.Huoneeseen päästyämme me molemmat rojahdettiin sänkyihimme.Koisimme melkein 3 tunnin päikkärit J Unista virkistäytyneenä lähdin tutkimaan vielä enemmän kylää ja tapasinkin oikein mukavan hevosen laitumella.Tarjosin sille apiloita ja se nautti näitä innokkaasti.Kävin pienellä Anglikaani kirkolla ja sen hautausmaalla.Oli jännä huomata, että hautakiviin usein kirjoitettiin ’…rakastettu vaimo, Joen ja Maryn äiti sekä Cindyn isoäiti..’’ ja joku muisto värssy.Jos  kuolema oli ollut ns. jotenkin erikoinen esim. auto-onnettomuus  niin siitä mainittiin. Yritin bongata lampaita jotta olisin saanut lähikuvia niistä veitikoista, mutta kaikki olivat niin kaukana laitumella etten lähtenyt niiden perässä kirmaamaan. Kun palasin seikkailuiltani kirjoitin postikortteja.

31.1.14 Perjantai

Aamulla heräsin ja katsoin puhelinta.Suru oli suuri kun käsitin ettei Bruno ollut enää odottamassa meikäläistä kotona kun palaisin.Se oli päässyt kissojen taivaaseen missä se sai nauttia ehtymättömistä ruokakupeista tonnikalaa ja kalkkunaleikkelettä. Itkin ja surin, vaikka se tuntuu hullulta itkeä ja surra lemmikkiä joka ei ole lähimainkaan ihmisen veroinen.Mutta kuitenkin oli Mölli meidän perheen jäsen melkein 14 vuotta! Mun pakkaamisesta ei meinannu tulla mitään, kuitenkin huone piti luovuttaa 10 maissa ja saada kamat  kasaan siihen mennessä.No sain kamppeet koottua ja me siirryimme hostellin päärakennukseen tietokoneelle nettiin missä laitoinkin Äijästä muistokirjoituksen blogiin. Naama oli ihan punainen itkemisestä ja niiskuttamisesta, sitten se hostellin pitäjä mies sano että miun naamani on palanu että kannattaa käyttää aurinko rasvaa.En viittiny selittää oikeaa syytä.Lähdin kiertään kylää vielä ennen Nakedbussin tuloa ja Ulla jäi nettiin. Menin satumetsään missä kävelin ja vollotin, sanoin omalla tavallani hyvästit Brunolle.Löysin kasvin jonka lehdet oli ihan sydämen muotoiset ja tiputtelin ne yksitellen pieneen puroon joka virtasi metsässä.Sanoin  jokaisella lehden pudotus kerralla joitakin muistoja Unskista. Reilun tunnin verran viivyin metsissä ja lopulta puolen päivän maissa pakottauduin lähtemään hostellille.Ullan kanssa suuntasimme sitten syömään ennen  bussin tuloa Last kitchen nimiseen paikkaan.Ulla tilasi tietämättään jälleen Fish & Chips kun mie puolestani otin kanaa. Istuimme odottamassa Nakedbussia  melkein tunnin, eli se oli myöhässä reilusti.No bussilla lähdettiin ajelemaan kohti Queenstownia ja matka oli piitkä kuumassa autossa.Onneksi pysähdyksiä oli aika monta.Paras 10min pikku paussi oli meren rannalla, totta kai menin liottaan jalkojani meriveteen ja nautin tuulesta.Lähellä makaili yksinäinen hylje, meidän bussikuski meinas juosta pahki sitä kun se tuli omalta pikku lenkiltään. Hylje lähti sen perään ja takaa-ajoa kesti hetken ennen kuin hylje jätti leikin kesken. Aivan mielettömiä maisemia jälleen kerran koko matkan!Kun lähestyimme Queenstownia näimme matkallamme paikan missä on kuvattu LOTR:n Mordor-kohtaukset, se oli ilmeisesti vanha hiihtokeskus tai jotain. Saavuimme määränpäähän 8 maissa ja löysimme helposti Yota Nomad hostellin missä yövyimme seuraavat 3 yötä.Oikein viihtyisä paikka, siellä oli iso kommuunikeittiö, saunatilat, elokuva-huone ja parveke.Ja mikä ihmeellisintä siellä tarjottiin ilmainen aamupala ja illallinen, tosin yksipuolinen mutta kuitenkin! Illallista ei päästy ikinä maistaan kun huideltiin aina muualla mutta aamupalaan kuului teetä/kahvia ja paahtoleipää voilla/hillolla/maapähkinävoilla/ marmeladilla. Lähdin vielä illan hämärtyessä ostamaan lähikulman kaupasta seuraavaksi päiväksi eväitä  kun oli vuorossa Milford Soundin retki.Paljon nuoria ja aasialaisia liikenteessä ja paljon baareja ja erilaisia ruokapaikkoja.Ensivaikutelma oli positiivinen, jälkeen päin ajatellen koko etelä-saaren reissun paras kaupunki missä oltiin oli juurikin Queenstown, vaikkakin kaikki siellä oli kalliimpaa verraten muuhun maahan.

1.2.14 Lauantai

Aamulla aikaisin ylös ja kokeilemaan aamupalaa kommuunikeittiöön.Ennen 8 odoteltiin bussia keskustassa ja sitäkin saimme odottaa ylimääräistä.En ymmärrä, suurin osa meidän busseista millä kuljettiin oli myöhässä! No bussi tuli vihdoin ja päästiin aamuauringossa taivaltamaan kohti Milford Soundia, sitä on tituleerattu yhdeksi kauneimmaksi paikaksi maailmassa.Myös matka itse vuonolle oli maisemiltaan ihanteellinen.Ensin ajoimme kahden järven rantaa ja kuski hölötti jatkuvasti ja pysäytti bussia että päästiin ottaan kuvia.Bussikuski kertoi mm. sellaisen faktan että maankuori työntää joka vuosi 10-15cm vuoria joten ne periaatteessa kasvavat, mutta eroosio nollaa tämä kasvun.Mutta ajatelkaapa että ilman eroosiota vuoret kasvaisivat yli metrin 10-vuodessa.Kun päästiin sisämaahan pois vuorten syleilystä niin sää muuttui pilvisen ja sumuisen harmaaksi.Tuli ihan kylmä, onneksi olin ottanut pitkähihaisen mukaan bussiin.Myöhemmin sää selkeni jälleen ja saimme nauttia auringon lämmöstä. Kun pääsimme Fiordlandin kansallispuistoon (N.Z:n suurin kansallispuisto) maisemat oli järkyttävän kauniita, paha tässä niitä on kuvailla kun ne pitäis itse nähdä että tajuais miten kaunista siellä oikeasti oli! Oli sademetsää ja kaunista luonnon niittyä vuorten keskellä, Mirror Laken järvet ovat Unescon suojelualuetta ja niillä pysähdyimme hetkeksi. Mirror Lakea ympäröivät vuoret ovat sellaisen mallisia että tuuli yltyy todella rajuksi ajoittain laakson sademetsässä ja kaataa paljon puita.Näimme näitäkin alueita, kuin kotipuolessa jonkun kunnon myräkän jälkeen. Myös opossumien jäljen näki selkeästi puissa, ne syövät puun lehdet kokonaan ja näin puut kuolevat ja jäävät harmaina ja elottomina kököttämään paikoilleen.Tälläiset kohdat huomasi helposti metsästä.Opossumeja ja rottia pyydystetään koska ne eivät ole alkuperäistä faunaa vaan tulleet valitettavasti monen muun lajin kanssa ihmisten mukana Uuteen-Seelantiin. Monet harvinaiset ja uniikit lintulajit ovat vaarassa juurikin Fiordlandin kansallispuistossa näiden tuholaisten takia.Valitettavasti monet lajit ovat kuolleet jo sukupuuttoon. Pysähdyimme eräällä kirkasvetisellä vuoripurolla missä sai täyttää pullonsa kylmällä vedellä, se oli ihan makoista vettä JIltapäivällä olimme vihdoin perillä Milford Soundissa ja pääsimme risteilylle mikä kesti 1h 40min.Vuonolla sataa vuodessa 6 metriä ja me olimme onnekkaita ainakin Lonely Planetin mukaan kun saimme aurinkoisen risteilysään. Mie kyllä toivoin että olisi satanut, koska sitten olisimme nähneet tuhannet vesiputoukset mitkä syntyvät veden valuessa vuorienrinteiltä! Laiva risteili Tasmanian meren suulle ja palasi vuonoa pitkin satamaan (Vuonon pituus 22km).Näimme huikeiden maisemien lisäksi hylkeitä lekottelemassa kivillä. Kun olimme palaamassa satamaan päin laiva ajoi aivan yhden vesiputouksen kohdalle niin  että vettä ryöppysi matkustajienkin päälle.Vaikkakin tuuli vei mukanaan suurimman osan vedestä niin kyllä siinä vähän kastu J Maori legendan mukaan tämän vesiputouksen vettä koskettaessa nainen nuorentui 10-vuodella, siinä tapauksessa kun mie palaan takaisin Suomeen olen 14-vuotiaana, EI kiitos! J Heiluin kuten tavallista ulkona kannella koko risteilyn ajan, välillä oli hankaluuksia pysyä pystyssä kun laiva keinui niin voimalla. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen kokemaan Milford Soundin kauneuden sateen kera, toivottavasti!Kotimatka meni paljon nopeammin kun ei pysähdytty jokaisella pysähdyspaikalla ottamassa kuvia. Queenstowniin päästyämme mie lähdin vielä kiertämään kaupunkia. Nuoria oli paljon lyhyellä rantapätkällä ja illan hämärtyessä tulitaiteilija näytti taitojaan hämärässä. Suurin osa matkamuistomyymälöiden omistajista/henkilökunnasta näytti olevan aasialaisia samoin sen hetkinen asiakaskunta.Huvitti kun seurasin yhtä pikkutyttöä joka keräsi ostoskoriinsa kauhealla vauhdilla kaikkea mahdollista kauniisti sanottuna krääsää.Sama juttu jatkui viereisessä matkamuistomyymälässä J Näin aivan mahdottoman suloisen jättiläiskoiran, rapsuttelin sitä innolla ja samalla iski haikeus Möllin takia. Kotimatkalla törmäsin suomalaiseen perheeseen, en ehtinyt jutella heidän kanssaan kun perhe viiletti tuhatta ja sataa ruokakaupasta ilmeisesti majapaikalleen. Nukuin erittäin hyvin sinä yönä.

2.2.14 Sunnuntai

Heräsin aikaisin enkä saanut enää unta joten pukeuduin ja hiippailin aamupalalle alakertaan.Miulla oli suunnitelma tälle vapaa päivälle ja kukaan ei voisi siinä estää meikäläistä!Nimittäin benji-hyppy, en ole varma miten se pitäisi kirjoittaa mutta enivei hyppy köyden varassa jostain korkealta.Kun menin takaisin huoneeseen Ulla oli noussut ja mie nappasin laukkuni ja lähdin kysymään mahdollisuutta hypätä benjy.Lupasin Ullalle että mikäli pääsen hyppäämään myöhemmin niin Ulla tulisi mukaan, mutta mie pääsinkin melkein heti lähtemään Kawaru sillalle mistä benjy on itse asiassa lähtöisin.Viime vuonna juhlittiin benjy-hypyn 25 v. vuosipäivää. Hinta oli kova, mutta kerrankos sitä nyt tekee jotain extremeä! Pääsin pikkubussilla aasialaisten kanssa matkaamaan Kawarun sillalle missä hyppypaikka sijaitsi. Pistin Ullalle tekstarin että nyt oltiin menossaJ 20minuutin ajomatkan aikana melkein unohdin minne olin menossa, asia ei pahemmin kauhistuttanut meikäläistä vielä siinäkään vaiheessa kun pääsin ns. loppuhaastatteluun missä käytiin vielä viimeiset turva-asiat läpi. Sitten vaan piti marssia sillalle, sain valjaat päälleni ja jätin kengät ja laukun säilytykseen.Siinäkään vaiheessa ei vielä jännittänyt kun pääsin istumaan lähelle reunaa ja työntekijä (se miekkonen kertoi olevansa ensihoidon lääkäriksi kun sanoin olevani hoitaja) sitoi jalkani ja teki muut valmistelut, mutta sitten kun sain nousta seisomaan! Huijui sentään! Siinä piti sitten jalat yhteen sidottuina hivuttautua siihen pienen kielekkeen reunalle.Äääk se oli kauheeta kun ne työntekijät sano että piti päästää irti kaiteesta.Siinä vaiheessa iski kyllä kieltämättä pakokauhu, hoin varmaan pari kertaa että onko pakko? No ehkä pari kolme minuuttia siinä venkslasin ja tärisin ennen kuin sain itseni koottua ja hyppäsin.Kun katsoo kuvia niin näytän kyllä aivan idiootilta.Nimittäin otin nenästä kiinni ja hyppäsin kuin olisin hypännyt järveen jalat edellä.No ehkä tuon nenästä kiinni pitämisen voi ymmärtää sen takia että pyysin että olisin voinut koskettaa alhaalla virtaavaa vettä.No enpä päässyt niin alas että olisin edes käsilläni koskettanut vettä. Miulla oli suunnitelma että olisin vaan tyynen rauhallisesti hypännyt kuin pääedellä hypätään veteen, muuten hyvä mutta mie en edes osaa hypätä pääedellä! J No olisin voinut myös sulavasti vain kaatua eteenpäin käteni levittäen kuten eräs aasialainen nainen, mutta ei.No  olin kireä kuin viulun kieli ja pidin silmiä kiinni siihen asti kun köysi riuhtaisi miut ylöspäin ja sitten rentouduin ja uskalsin avata silmätkin.Adrenaliini virtas ja mie nautin ylösalaisin olevasta maisemasta.Miut noukittiin kumiveneeseen ja täytyy myöntää että jalat tärisi vimmatusti kun makasin sen kumiveneen pohjalla.Oli huikea olo, epämääräisen onnellinen.No horjuvin jaloin kipitin pitkät portaat ja polun pätkät hyppäyspaikalle ja marssin uudestaan sillalle hakemaan tavaroitani.Jäin ottamaan kuvia muista hyppääjistä, uskomattomin miusta oli pieni alle 10-vuotias pikkuaasialaistyttö joka tuosta noin vain hyppäsi benjin!  Pääsin katsomaan itsestäni otettua videokuvaa ja valokuvia ja höveliyden puuskassa ostin ne kiskuri hintaan, tosin eipä miulla ollut ketään joka olisi miusta ottanut kuvia joten pakkohan jotain todistusainestoa oli saatava.Sain hypyn päälle ilmaisen t-paidan ja diplomin missä miun todistetaan hypänneen bungy niin kuin paikalliset sanovat.Odottelin muita bussin matkustajia ja jonkin ajan kuluttua pääsimmekin lähtemään takaisin keskustaan. Klo10 maissa olin jo motellilla ja Ulla luuli etten ollutkaan päässyt hyppäämään.Oli jotenkin edelleen todella epätodellinen olo. Lepäilin vähän ja puolenpäivän aikana lähdettiin kiertään yhdessä Ullan kanssa kaupunkia, se halus mennä kondolilla vai mikä nyt olikaan näköalahissillä kaupungin kupeessa olevan vuoren huipulle.Minnuu se ei kiinnostanut joten sovimme tapaavamme 3 maissa huoneessamme, mie lähdin kipittään kauppaan ja ostin vähän evästä ja marssin Queenstownin Botanic Gardeniin ja kävelin ihastellen merenrantaa ja vanhoja puita.Leiriydyin niemennokkaan isolle aakealle  kivelle ja kirjoitin päiväkirjaa samalla nauttien mehusta ja jätskistä. Ohi meni kajakkeja, isoja laivoja ja vesiskoottereita. Nautin olostani ja auringon lämmöstä ja iltapäivällä hipsin takaisin hostellille. Nokkaunien jälkeen lähdimme uudestaan kiertelemään keskustaa, löysimme aivan ihanan pienen karkkikaupan missä oli myynnissä ympäri maailmaa erilaisia herkkuja.Jopa Suomi oli edustettuna Pandan lakritsilla J Maistelimme erimakuisia fudgeja ja mie nautin huumaavasta sokerin tuoksusta J Sen jälkeen aloimme etsiä ruoka paikkaa ja päädyimme pieneen kiinalaiseen ravintolaan missä oli huonosti englantia puhuva mies tarjoilijana.Kysyin mitä yhdessä annoksessa oikein oli ja sain vastauksekseni että ’’Kaikki ovat hyviä’’  ja sitten vielä osoituksen mitkä ruoka-annokset olivat erittäin hyviä.No päädyin ottamaan  kanaa kevätsipulin ja inkiväärin kera ja Ulla valitsi kanaa cashewpähkinän kanssa.Ruoka oli hyvää ja meidän aikana kuppila täyttyi ääriään myöten. Miestarjoilija  toi meille tikut ja kiinalaiset pienet posliini lusikat vai mitä ne nyt ovatkaan ja oletti selvästi meidän pärjäävän niillä.No kävin myöhemmin pyytämässä toiselta tarjoilijalta haarukat J Kiertelimme vielä kauppoja ja nautimme jälkiruuaksi karkkikaupasta ostetut konvehdit, mie otin passionhedelmä-valkosuklaa konvehdin ja Ulla taas kiivi hedelmän makuisen.Nam! Menimme vielä kävelemään Botanic Gardeniin ja ihastelimme kukkivia ruusuja.Minnuu on siunattu hyvällä suuntavaistolla ja pakostakin hymyilytti kun eräs nuoripari tuli kyselemään mitä kautta he pääsisivät takaisin keskustaan. Löysimme puutarhan kätköistä jäähallin ja skeittiradan.Illalla piti pakata seuraavan päivän lähtöä varten, siinä oli kyllä hiukan vaikeuksia sanoisin kun tavaraa oli siunaantunut, mutta kyllä siitä selvittiin pienen voimankäytön avulla.

Jatkuu pian..taas kun jaksan kirjoittaa retken vaiheet loppuun…