Hello vaan täältä Down Underista ;) Täällä ollaan oltu kohta jo viikon päivät ja tähän mennessä ollaan rullattu jo ties kuinka monta saataa km auton kyydissä! Eli 18.2.14 tiistaina jätimme hyvästit aikaisin aamulla Lauralle ja Uudelle-Seelannille, tippa siinä tuli linssiin!Reilun 3 tunnin lento meni hyvin ja nopeasti. Australiaan tullessa pitää täyttää jonkinmoinen tullilomake ja sitä sitten väsättiin lennon aikana. Lentokentällä passintarkistukseen menossa lentokenttävirkailija  kävi läpi näitä tulllilomakkeita.Tässä kuulustelussa  muistin että miulla oli lampaanvillaa sieltä lammasshowsta ja sen takia pääsin tarkempaan syyniin.Mietin kuumeisesti missä se raakavillanpala lymysi mun rinkan kätköissä, onneksi se oli päällimmäisenä rinkassa joten sen sai helposti esille.Tullivirkailija tutkisteli sitä hetken ja lopulta takavarikoi sen. Se huomautti että miun olisi pitänyt muistaa laittaa tullilomakkeeseen maininta tästä, mutta samalla kiitti yhteistyöhalukkuudesta. Onneksi se hoitui sillä ja me päästiin jatkamaan matkaa ja pian olimmekin suuressa hallissa mikä vilisi ihmisiä.Kale ja Anni oli meitä vastassa ja Ulla bongasikin heidät melkein heti.Halausten jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Canberraa.Matka olisi kestänyt reilun 3 tuntia jos olisimme menneet suoraa motaria pitkin, mutta ajelimme merenrantatietä pitkin ja pienempiä teitä joten matka venyi lähemmäs 5 tuntiin. Kun päästiin ’kotiin’  pääsimme asettumaan omaan pikku huoneeseemme mikä on rakennettu autotalliin.Sängyt oli pedattu valmiiksi ja tyynyllä oli isot Cadberyn mini suklaapatukka loota J Päästiin saunaan mikä olikin aivan ihanaa! Illalla kun pimeässä tulin vessasta lensin rappusissa rähmälleni ja nivautin nilkkani.Hyvä kun pääsin jotenkuten omaan kämppään, onneksi sairaanhoitajalla on kaikkea matkassa!Nimittäin ensiavuksi laitoin Icepoweria ja siderullan päälle.Se auttoikin mukavasti.

Siina on meidan ns. kotilintuja syomassa lintulaudalla :)

 

Viikolla kävimme seurakunnassa päiväpiirissä ja Ulla puhui ja mie pääsin todistamaan. Kiertelimme vähän Canberraa, mikä on kyllä onnettoman pieni Australian pääkaupungiksi! No tämä onkin tekemällä tehty pääkaupunki.Asukkaita on n. 350 000 kun taas Sydneyssä on miljoonia asukkaita.Kävimme ihailemassa pääkaupunkia korkeasta tornista, näkymä oli kohtuullisen hieno vuorineen ja tekojärvineen.Kävimme katsomassa maailman laajinta (siis pysyvää) lippunäyttelyä  parlamenttitalon läheisyydessä, kahdessa rivissä oli kaikkien maiden liput joiden kanssa Australialla on diplomaattisuhde.Lippuja oli yhteensä yli 80 ja tuulen ansiosta ne liehuivat komeasti.Suomenkin lippu löytyi muiden joukossa.Kävimme myös katsomassa Suomen lähetystöä ja täytyy  sanoa että on otettu Alvar Aallosta mallia sen verran omalaatuisen näköinen talo oli.Läheinen kauppakeskus on tullut tutuksi apteekissa ja kaupassa käyntien kautta, samanmoiset kaupat kun Uudessa-Seelannissa. Mutta Afghan keksejä EI LÖYDY!Sniif! Eikä LP:tä, tuota ah niin ihanaa nektariinia J Kotosalla oleminen on jäänyt aika vähäiseksi mutta kun on aikaa pääsen syventymään Kalen Aku Ankka kokoelmiin, JEE! Perjantaina ajoimme Tasmanian meren rantaan n.200km päähän uimaan ihaniin suolaisiin  tyrskyihin.Se vasta oli mukavaa keinua aalloissa, viime kerrasta on jo aikaa kun olen meressä uinut ja noin isoissa laineissa. Lauantaina ajoimme Cooma (hervotonta naurua J) nimisen kaupungin läpi Kosciuszko National Parkiin Yarrangobilly tippukiviluolille. Menimme pienessä ryhmässä oppaan johdattamana tutustumaan maanalaisiin tippukiviluoliin missä oli monen värisiä tippukiviä.Esim. kun oli ollut maastopaloja niin ne näkyivät mustana värinä tippukivissä.Kauniita ja mahtavia kuvia, mutta ei musta vielä ole kehkeytynyt mestari valokuvaajaa! Maan alla möyrimisen jälkeen söimme kunnon retkilounaan ja sen jälkeen matkasimme lämpimälle lähteelle mikä pulppusi laakson pohjalla.Ajotietä paikalle ei ollut joten piti laskeutua suht jyrkkää tietä alas 1,4km ja päinvastoin takaisin mennessä.Vedenlämpötila on ympäri vuoden sama +27 astetta, mutta siinä helteessä se ei oikein tuntunut miltään.Enemmän nautin kun pääsin polskimaan viereiseen jokeen missä altaan lämminvesi sekoittui kylmään jokeen.Yhtymäkohdassa oli pieni poukama missä pääsi kunnolla polskimaan. Siinä mukavasti virkistyi! Juuri ja juuri pääsimme ylös altaalta ja pääsimme jatkamaan matkaa.Ajomatkan aikana näin varoituksia Vombateista, Kenguruista, Emuista ja karjaeläimistä! Suureksi ihmeeksi yhdellä tiellä löntystelikin lehmä vasikkoineen. Kotimatkalla pysähdyimme erään tekojärven rannalle nauttimaan päiväkahvit retkeilyhengessä.Leirintäalueella oli muutamia asuntoautoja ja telttailijoita.Aivan ihmisten vieressä laidunsi kenguru lauma, ne olivat mainion näköisiä J Yhden kengurun pussista roikkui poikasen jalat, aikas reteetä vaan olla mamman pussissa ja kasvaa! Näin myös ensimmäisen kunnollisen ns. haisevan kengurun eli raadon.Tien poskissa niitä kyllä valitettavasti riittää. Pysähdyksen jälkeen poistuimme vuoristosta ja pääsimme tasaisemmalle alueelle missä oli istutettuna mäntymetsää silmän kantamattomiin.Ja  meikäläiselle ei ikimaailmassa olisi tullut mieleen mäntymetsä Austraaliasta.Mikä koomisinta: nähdä kenguruiden pomppivat mäntymetsässä! Isäntämme on kova marjamies ja ainoa  marja mitä Australiasta saa poimittua luonnosta on Blackberry, onkohan se nyt sitten karhunvatukka  vai mikä mutta niiden pensaita kyllä piisasi metsän reunassa.Joten pysähdyimme ja keräsimme yhden kipon täyteen näitä mustia vattuja, ei kyllä olisi tullut mieleen että olisin marjastamassa Australiassa!Uutta kokemusta siis pukkasi jatkuvasti ja samalla näköala laajeni! Sunnuntaina 23.2 menimme kokoukseen ja sen jälkeen saimme maistaa grillattua kengurun lihaa, se oli maukasta!Se on kuulemma terveellistä, vähärasvainen ja sisältää joitakin vitamiineja.Kengurun liha ei ole saanut suurta suosiota kansan keskuudessa, liekö syynä se että sitä on pidetty Aborginaalien ruokana.Mutta suosittelen siis lämpimästi! Ilta meni pakkaamisessa kun seuraavana päivänä oli Melbornen retkelle lähtö.Jos joku miettii miten jalkani voi niin kiitos kysymästä, se on jo parantunut kokonaan.Linkkasin sitä pari päivää  mutta lepo ja tukiside sekä esirukous auttoivat tehokkaasti.Ja sen verran täytyy vielä kertoa että olemme saaneet ihailla Luojan kättentöitä katselemalla lintulautaa missä kuhisee erilaisia papukaijoja.Mikä sen mainiompaa kuin herätä tuulikellon ja papukaijan raakunaan aamulla! Huomaa sarkasmi! J Koska talossamme ei ole nettiyhteyttä niin en pääse jakamaan kuulumisia niin helposti kuin N.Z:ssä, mutta teen sen aina kun on mahdollisuus!