Hello vaan täältä Down Underista ;) Täällä
ollaan oltu kohta jo viikon päivät ja tähän mennessä ollaan rullattu jo ties
kuinka monta saataa km auton kyydissä! Eli 18.2.14 tiistaina jätimme hyvästit
aikaisin aamulla Lauralle ja Uudelle-Seelannille, tippa siinä tuli
linssiin!Reilun 3 tunnin lento meni hyvin ja nopeasti. Australiaan tullessa
pitää täyttää jonkinmoinen tullilomake ja sitä sitten väsättiin lennon aikana.
Lentokentällä passintarkistukseen menossa lentokenttävirkailija kävi läpi näitä tulllilomakkeita.Tässä
kuulustelussa muistin että miulla oli
lampaanvillaa sieltä lammasshowsta ja sen takia pääsin tarkempaan
syyniin.Mietin kuumeisesti missä se raakavillanpala lymysi mun rinkan
kätköissä, onneksi se oli päällimmäisenä rinkassa joten sen sai helposti
esille.Tullivirkailija tutkisteli sitä hetken ja lopulta takavarikoi sen. Se
huomautti että miun olisi pitänyt muistaa laittaa tullilomakkeeseen maininta
tästä, mutta samalla kiitti yhteistyöhalukkuudesta. Onneksi se hoitui sillä ja
me päästiin jatkamaan matkaa ja pian olimmekin suuressa hallissa mikä vilisi
ihmisiä.Kale ja Anni oli meitä vastassa ja Ulla bongasikin heidät melkein heti.Halausten
jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Canberraa.Matka olisi kestänyt reilun 3 tuntia
jos olisimme menneet suoraa motaria pitkin, mutta ajelimme merenrantatietä
pitkin ja pienempiä teitä joten matka venyi lähemmäs 5 tuntiin. Kun päästiin
’kotiin’ pääsimme asettumaan omaan pikku
huoneeseemme mikä on rakennettu autotalliin.Sängyt oli pedattu valmiiksi ja
tyynyllä oli isot Cadberyn mini suklaapatukka loota J Päästiin
saunaan mikä olikin aivan ihanaa! Illalla kun pimeässä tulin vessasta lensin
rappusissa rähmälleni ja nivautin nilkkani.Hyvä kun pääsin jotenkuten omaan
kämppään, onneksi sairaanhoitajalla on kaikkea matkassa!Nimittäin ensiavuksi
laitoin Icepoweria ja siderullan päälle.Se auttoikin mukavasti.
Siina on meidan ns. kotilintuja syomassa lintulaudalla :) |
Viikolla kävimme seurakunnassa päiväpiirissä
ja Ulla puhui ja mie pääsin todistamaan. Kiertelimme vähän Canberraa, mikä on
kyllä onnettoman pieni Australian pääkaupungiksi! No tämä onkin tekemällä tehty
pääkaupunki.Asukkaita on n. 350 000 kun taas Sydneyssä on miljoonia
asukkaita.Kävimme ihailemassa pääkaupunkia korkeasta tornista, näkymä oli
kohtuullisen hieno vuorineen ja tekojärvineen.Kävimme katsomassa maailman
laajinta (siis pysyvää) lippunäyttelyä
parlamenttitalon läheisyydessä, kahdessa rivissä oli kaikkien maiden
liput joiden kanssa Australialla on diplomaattisuhde.Lippuja oli yhteensä yli
80 ja tuulen ansiosta ne liehuivat komeasti.Suomenkin lippu löytyi muiden
joukossa.Kävimme myös katsomassa Suomen lähetystöä ja täytyy sanoa että on otettu Alvar Aallosta mallia sen
verran omalaatuisen näköinen talo oli.Läheinen kauppakeskus on tullut tutuksi
apteekissa ja kaupassa käyntien kautta, samanmoiset kaupat kun
Uudessa-Seelannissa. Mutta Afghan keksejä EI LÖYDY!Sniif! Eikä LP:tä, tuota ah
niin ihanaa nektariinia J Kotosalla oleminen on jäänyt aika vähäiseksi mutta kun on aikaa pääsen
syventymään Kalen Aku Ankka kokoelmiin, JEE! Perjantaina ajoimme Tasmanian
meren rantaan n.200km päähän uimaan ihaniin suolaisiin tyrskyihin.Se vasta oli mukavaa keinua
aalloissa, viime kerrasta on jo aikaa kun olen meressä uinut ja noin isoissa
laineissa. Lauantaina ajoimme Cooma (hervotonta naurua J) nimisen
kaupungin läpi Kosciuszko National Parkiin Yarrangobilly tippukiviluolille.
Menimme pienessä ryhmässä oppaan johdattamana tutustumaan maanalaisiin
tippukiviluoliin missä oli monen värisiä tippukiviä.Esim. kun oli ollut
maastopaloja niin ne näkyivät mustana värinä tippukivissä.Kauniita ja mahtavia
kuvia, mutta ei musta vielä ole kehkeytynyt mestari valokuvaajaa! Maan alla
möyrimisen jälkeen söimme kunnon retkilounaan ja sen jälkeen matkasimme
lämpimälle lähteelle mikä pulppusi laakson pohjalla.Ajotietä paikalle ei ollut
joten piti laskeutua suht jyrkkää tietä alas 1,4km ja päinvastoin takaisin
mennessä.Vedenlämpötila on ympäri vuoden sama +27 astetta, mutta siinä
helteessä se ei oikein tuntunut miltään.Enemmän nautin kun pääsin polskimaan
viereiseen jokeen missä altaan lämminvesi sekoittui kylmään
jokeen.Yhtymäkohdassa oli pieni poukama missä pääsi kunnolla polskimaan. Siinä
mukavasti virkistyi! Juuri ja juuri pääsimme ylös altaalta ja pääsimme
jatkamaan matkaa.Ajomatkan aikana näin varoituksia Vombateista, Kenguruista,
Emuista ja karjaeläimistä! Suureksi ihmeeksi yhdellä tiellä löntystelikin lehmä
vasikkoineen. Kotimatkalla pysähdyimme erään tekojärven rannalle nauttimaan päiväkahvit
retkeilyhengessä.Leirintäalueella oli muutamia asuntoautoja ja
telttailijoita.Aivan ihmisten vieressä laidunsi kenguru lauma, ne olivat
mainion näköisiä J Yhden kengurun pussista roikkui poikasen jalat, aikas reteetä vaan
olla mamman pussissa ja kasvaa! Näin myös ensimmäisen kunnollisen ns. haisevan
kengurun eli raadon.Tien poskissa niitä kyllä valitettavasti riittää.
Pysähdyksen jälkeen poistuimme vuoristosta ja pääsimme tasaisemmalle alueelle
missä oli istutettuna mäntymetsää silmän kantamattomiin.Ja meikäläiselle ei ikimaailmassa olisi tullut
mieleen mäntymetsä Austraaliasta.Mikä koomisinta: nähdä kenguruiden pomppivat
mäntymetsässä! Isäntämme on kova marjamies ja ainoa marja mitä Australiasta saa poimittua
luonnosta on Blackberry, onkohan se nyt sitten karhunvatukka vai mikä mutta niiden pensaita kyllä piisasi
metsän reunassa.Joten pysähdyimme ja keräsimme yhden kipon täyteen näitä mustia
vattuja, ei kyllä olisi tullut mieleen että olisin marjastamassa Australiassa!Uutta
kokemusta siis pukkasi jatkuvasti ja samalla näköala laajeni! Sunnuntaina 23.2
menimme kokoukseen ja sen jälkeen saimme maistaa grillattua kengurun lihaa, se
oli maukasta!Se on kuulemma terveellistä, vähärasvainen ja sisältää joitakin
vitamiineja.Kengurun liha ei ole saanut suurta suosiota kansan keskuudessa,
liekö syynä se että sitä on pidetty Aborginaalien ruokana.Mutta suosittelen
siis lämpimästi! Ilta meni pakkaamisessa kun seuraavana päivänä oli Melbornen
retkelle lähtö.Jos joku miettii miten jalkani voi niin kiitos kysymästä, se on
jo parantunut kokonaan.Linkkasin sitä pari päivää mutta lepo ja tukiside sekä esirukous
auttoivat tehokkaasti.Ja sen verran täytyy vielä kertoa että olemme saaneet
ihailla Luojan kättentöitä katselemalla lintulautaa missä kuhisee erilaisia
papukaijoja.Mikä sen mainiompaa kuin herätä tuulikellon ja papukaijan raakunaan
aamulla! Huomaa sarkasmi! J Koska talossamme ei ole nettiyhteyttä niin en pääse jakamaan
kuulumisia niin helposti kuin N.Z:ssä, mutta teen sen aina kun on mahdollisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti