Olemme takaisin sivistyksen parissa jälleen. Etelä-saaren matka meni antoisasti ja kaikenlaista tuli nähtyä ja kokea.Teimme seuraavanlaisen lenkin: Welly-Christchurch- Fox Glacier-Queenstown- Dunedine-Christchurc-Kaikoura-Welly. 

28.1.14 Tiistai

Lähdimme aamulla reppuinemme bussilla kohti Wellingtonin keskustaa ja vaihdoimme toiseen dösään millä menimme lentokentälle.Wellyn lentokenttä on pieni  verrattuna Aucklandin lentokenttään, tänne ei pääse lentämään jumbojeteillä vaan ainoastaan pienemmillä koneilla.Kun aiemmin mainitsin maanjäristyksestä  minkä miekin sain kokea niin se oli saanut Klonkun patsaan tippumaan Wellyn lentokentän katonrajasta ja nyt se oli sinisillä vaijereilla kiinnitetty uudestaan roikkumaan paikoilleen. Katon rajassa liiteli myös  Gandalf Harmaa kotkan selässä.Kyllä huomaa että ollaan Keski-Maassa J 45minuutin lennon jälkeen oltiin Christchurcissa ja shutle taxilla lähdettiin meidän majapaikkaan Kiwi Basecampiin, ensimmäiseen hostelliin missä mie olen ikinä ollut.Meillä oli oma huone, mutta sänky oli hieman epäilyttävä siinä mielessä että kyseinen kerrossänky  heilu ja vaappu kiitettävästi jos jompikumpi liikahtikin.Mikä ’parasta’ miun yläsänky oli alapetiin (mikä oli parivuode) nähden keskellä niin että olisin voinut tippua kummaltakin puolelta alas.No onneksi en tippunut. Ennen kaupungille lähtöä otettiin pienet unet.Keskustaan käveltäessä näimme joka puolella rakennustyömaita ja raksamiehiä, eli kovasti edelleen korjataan suurmaanjäristyksen jälkiä (Shutletaksin kuski sanoi sen  olleen 2001, mutta en mene vannomaan!).Keskusta oli kovin hajanainen mielestäni siis ei ollut selkeää kauppakatua, löysimme kartan kanssa juuri ja juuri ’ostoskeskukseen’ mikä oli tehty konteista.Se oli mielestäni oikein mainio idea!Ilmeisesti ostoskeskus oli tyystin mennyt tuusan nuuskaksi ja nyt korvattu konttikaupoilla. Oli matkamuistomyymälöitä, vaate liikkeitä, design-tuotteita ja kahviloita.Yhdestä liikkeestä bongasin Marimekon serviettejä ja kysyin huvikseni myyjältä tiesikö hän mistä maasta nämä servietit olivat.Hah eipä tienny, totta kai mie valistin tässä asiassa sitten häntä.Ostin postikortteja ja hieman tuliaisia, Ulla repäisi ja osti mekon.Täällä menee useat liikkeet ja kahvilat verraten aikaisin kiinni, sama shokki kun muutti Treeltä Seinäjoelle! J Ihmetteln vaan että miten nuo putiikit ja kahvilat oikein pysyy pystyssä! No ostosten jälkeen lähdimme etsimään ruokakauppaa, löysimme ja teimme ostokset ja raahauduimme majapaikkaan monen mutkan kautta.Ensin pysähdyimme Christchurcin Botanic Gardenissa ja sitten jatkoimme matkaa suunnattoman ison puiston viertä ihaillen isoja puita. Botanicissa oli hieno suihkulähde minkä joku liikemies oli lahjoittanut kaupungille 1900-alkupuolella. Osa silloisista asukkaista oli sitä mieltä että suihkulähde oli maalattu liian kirkkailla väreillä ja että se pitäisi poistaa sen takia! Hostellilla  tutustuin nuoreen ruotsalaislääkäriin joka asuu Ahvenanmaalla, hän kertoi olleensa jo yli 50 maassa!

29.1.14 Keskiviikko

Aamulla meitä tultiin hakemaan ilmaisella Shutlella rautatieasemalle mistä lähdimme junalla Greymouthiin. Juna oli samanlainen millä matkasimme Aucklandista Wellyyn aikaisemmin, eli oleilin suurimman osan matkasta (kesti 4½h) ulkoilmavaunussa napsien kuvia. Ensin porhalismme läpi N.Z. 3. suurimman viljan viljelyalueen ja sitten aloimme nousemaan vuoristoon. Näimme mahtavia vuorenhuippuja, kirkasvetisiä joenuomia  ja sademetsää.Puolikuivista joenuomista tuli monet kerrat mieleen LOTR1:n kohta missä Arwen hukuttaa Mustat ratsastajat jokeen. Pysähdyimme Arthur’s Passissa mikä on yli 700metriä meren pinnan yläpuolella oleva pieni rautatieasema, se on N.Z:n korkeimmalla oleva asema.Pilvet roikkui alhaalla ja välillä aurinko pääsi pilkahtelemaan harsojen välistä. Matkalla mentiin 15 tunnelin läpi, yksi oli monta km pitkä ja sen läpi menemisessä meni n.25min.Jotenkin Hobitti1:stä alkoi soida päässä Misty Mountains  kappale päässä J

Greymounthin asemalla odoteltiin 45min Nakedbussia ja sillä lähdettiin kohti Fox Glacieria. Bussi pysähtyi eräässä pikkukaupungissa ja me käytimme paussia hyväksemme ja menimme syömään paikallista herkkua eli Fish & Chips. Sitten jatkettiin matkaa ja mie nukuin kuin pieni porsas.Päästiin bussilla Foxissa aivan meidän majapaikan viereen ja se olikin aivan pikkukylän keskustassa. Kotiuduimme ja mie lähdin vielä tutkimaan ’keskustaa’.Ostin matkamuistomyymälästä postikortteja ja merkkejä ja  kiersin tutkimassa mistä vaellusreitti Fox Glacierin jäätikölle lähti.Istuin hostellin terassilla ja nautin kaakaosta samalla kun kirjoitin kortteja.

30.1.14 Torstai

Aamu valkeni ja me nautimme simppelin aamupalan mikä koostui jugurtista, hedelmistä, riisikakuista ja kuumasta juotavasta.10 maissa pääsimme tien päälle ja lähdimme kävelemään kohti  jäätikköä, Taivaan Isä oli kuullut meidän rukoukset sään puolesta ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.Sukelsimme satumetsään ja kävelimme tässä kuuman kosteassa satumaisemassa 2,5km.Sirkat siritti kovaa ja helikoptereiden säksätys pauhasi jatkuvasti taustalla. Metsässä jokainen puunrunko oli sammalen tai muun kasvillisuuden peitossa, palmuja ja saniaisia joka puolella.Ja niiden puiden koko! Aivan mieleittömiä!Kun olimme päässet pois satumetsästä kävelimme vielä pari kilometriä tien viertä ja sen piennarta.Maisema alkoi muuttua ja yhtäkkiä sukelsimme solaan mitä reunusti valtavat vuoren seinämät.Joki virtasi vuolaana ja harmaana.Pilviä näkyi vuoren huippujen lähettyvillä ja pienet vesiputoukset tippuivat jyrkiltä vuorenrinteiltä ihastuttaen meitä.Lopulta pääsimme näköetäisyydelle parkkipaikasta, joten tiesimme että matkaa ei voinut olla itse näköalapaikalle paria kilometriä enempää. Ennen kuin saavutimme tuon parkkipaikan kävelimme penkereellä kulkevaa autotien viertä, oikealla puolella virtasi vuolas virta mikä sai alkunsa vesiputouksista ja sulavasta jäätiköstä ja vasemmalla puolella taas oli lampi joka oli syntynyt myöskin pienten purojen ja vesiputousten ansiosta.Oletin tuon lammen olevan matala lammikko, mutta heittäessäni kiven ihmeekseni näin miten se hitaasti vaipui pohjalle.Vesi oli kirkasta ja jääkylmää. Hah jälleen tuli mieleen LOTR1:stä kohta missä yksi hobiteista heittää kiviä lampeen kun sormuksen saattue on pyrkimässä kääpiöiden kaivoksiin ja onko se nyt Aragorn joka sanoo ettei lammen rauhaa saa häiritä.Parkkipaikalla levähdettiin ja syötiin miun ottamat eväät, aijai Ulla!Olis luullu että elämä olisi opettanut lähtemään kaikille retkille eväät mukana, mutta onneksi miulla oli edes ne appelsiinit ja iso suklaakeksi J Sitten alkoi varsinainen rääkki ja ikuisuudelta tuntuva taivallus ylös, vaikkakin tuskaa helpotti suuresti mahtavat maisemat ympärillä.Tuumasin Ullalle että kuinka kaunista taivaassa mahtaa olla kun maanpäällä on näin kaunista! Sitä emme tiedä, mutta nautimme maanpäällisestä kauneudesta täysin rinnoin ja meikä kuvasi kaiken mahdollisen.Joen uoman varrella näkyi kivikovia harmaita jäälohkareita jotka olivat huuhtoutuneet joen mukana alajuoksulle. Kulkureitti meni kivikon yli ja välillä sai hyppiä kiveltä toiselle kun polku meni pienen joen yli.Se oli jotenkin sanoin kuvaamatonta, se luonnon kauneus omassa karuudessaan.Luonto näytti omat voimansa ja miten siinä kokikaan itsensä pieneksi!Vuoren rinteiltä oli lähtenyt mahtavia kivivyöryjä ja jäätiköstä lohkesi suuria paloja aika-ajoin aiheuttaen hyökyaallon virrassa mikä pyyhkäisi kaiken mennessään joen penkereiltäkin.Sääolosuhteet voivat muuttua minuuteissa, mutta me saimme nauttia auringon paisteesta! Vihdoin pääsimme näköalapaikalle mistä saimme ihailla jylhiä maisemia ja jäätikköä. Patikointi reitti oli erittäin hyvin merkitty ja suoja-aitoja laitettu jyrkänteille ja joen pengermille, kaikki tämä meidän turvaksi.Mutta aina löytyy niitä jotka eivät usko ja niin oli tälläkin jäätiköllä pari turistia kuollut kun olivat menneet  tutkimaan omin päin paikkoja kiellettyjä paikkoja. No hengityksen tasaannuttua ja kymmenien kuvien jälkeen lähdettiin alaspäin, se olikin hankalampaa kun ylös tulo.No siitäkin selvittiin ja puolikuolleina raahauduttiin parkkipaikalle.Siinä vaiheessa olisin toivonut autokyytiä, mutta jatkoimme urhoollisesti eteenpäin.Olin huolissani Ullan jaksamisesta ja ehdotin jo liftausta kylään, mutta autoja ei näkynyt vähään aikaan joten lähdimme viimeiselle metsätaipaleelle.Ja lopulta me pääsimme takaisin hostellille.Huoneeseen päästyämme me molemmat rojahdettiin sänkyihimme.Koisimme melkein 3 tunnin päikkärit J Unista virkistäytyneenä lähdin tutkimaan vielä enemmän kylää ja tapasinkin oikein mukavan hevosen laitumella.Tarjosin sille apiloita ja se nautti näitä innokkaasti.Kävin pienellä Anglikaani kirkolla ja sen hautausmaalla.Oli jännä huomata, että hautakiviin usein kirjoitettiin ’…rakastettu vaimo, Joen ja Maryn äiti sekä Cindyn isoäiti..’’ ja joku muisto värssy.Jos  kuolema oli ollut ns. jotenkin erikoinen esim. auto-onnettomuus  niin siitä mainittiin. Yritin bongata lampaita jotta olisin saanut lähikuvia niistä veitikoista, mutta kaikki olivat niin kaukana laitumella etten lähtenyt niiden perässä kirmaamaan. Kun palasin seikkailuiltani kirjoitin postikortteja.

31.1.14 Perjantai

Aamulla heräsin ja katsoin puhelinta.Suru oli suuri kun käsitin ettei Bruno ollut enää odottamassa meikäläistä kotona kun palaisin.Se oli päässyt kissojen taivaaseen missä se sai nauttia ehtymättömistä ruokakupeista tonnikalaa ja kalkkunaleikkelettä. Itkin ja surin, vaikka se tuntuu hullulta itkeä ja surra lemmikkiä joka ei ole lähimainkaan ihmisen veroinen.Mutta kuitenkin oli Mölli meidän perheen jäsen melkein 14 vuotta! Mun pakkaamisesta ei meinannu tulla mitään, kuitenkin huone piti luovuttaa 10 maissa ja saada kamat  kasaan siihen mennessä.No sain kamppeet koottua ja me siirryimme hostellin päärakennukseen tietokoneelle nettiin missä laitoinkin Äijästä muistokirjoituksen blogiin. Naama oli ihan punainen itkemisestä ja niiskuttamisesta, sitten se hostellin pitäjä mies sano että miun naamani on palanu että kannattaa käyttää aurinko rasvaa.En viittiny selittää oikeaa syytä.Lähdin kiertään kylää vielä ennen Nakedbussin tuloa ja Ulla jäi nettiin. Menin satumetsään missä kävelin ja vollotin, sanoin omalla tavallani hyvästit Brunolle.Löysin kasvin jonka lehdet oli ihan sydämen muotoiset ja tiputtelin ne yksitellen pieneen puroon joka virtasi metsässä.Sanoin  jokaisella lehden pudotus kerralla joitakin muistoja Unskista. Reilun tunnin verran viivyin metsissä ja lopulta puolen päivän maissa pakottauduin lähtemään hostellille.Ullan kanssa suuntasimme sitten syömään ennen  bussin tuloa Last kitchen nimiseen paikkaan.Ulla tilasi tietämättään jälleen Fish & Chips kun mie puolestani otin kanaa. Istuimme odottamassa Nakedbussia  melkein tunnin, eli se oli myöhässä reilusti.No bussilla lähdettiin ajelemaan kohti Queenstownia ja matka oli piitkä kuumassa autossa.Onneksi pysähdyksiä oli aika monta.Paras 10min pikku paussi oli meren rannalla, totta kai menin liottaan jalkojani meriveteen ja nautin tuulesta.Lähellä makaili yksinäinen hylje, meidän bussikuski meinas juosta pahki sitä kun se tuli omalta pikku lenkiltään. Hylje lähti sen perään ja takaa-ajoa kesti hetken ennen kuin hylje jätti leikin kesken. Aivan mielettömiä maisemia jälleen kerran koko matkan!Kun lähestyimme Queenstownia näimme matkallamme paikan missä on kuvattu LOTR:n Mordor-kohtaukset, se oli ilmeisesti vanha hiihtokeskus tai jotain. Saavuimme määränpäähän 8 maissa ja löysimme helposti Yota Nomad hostellin missä yövyimme seuraavat 3 yötä.Oikein viihtyisä paikka, siellä oli iso kommuunikeittiö, saunatilat, elokuva-huone ja parveke.Ja mikä ihmeellisintä siellä tarjottiin ilmainen aamupala ja illallinen, tosin yksipuolinen mutta kuitenkin! Illallista ei päästy ikinä maistaan kun huideltiin aina muualla mutta aamupalaan kuului teetä/kahvia ja paahtoleipää voilla/hillolla/maapähkinävoilla/ marmeladilla. Lähdin vielä illan hämärtyessä ostamaan lähikulman kaupasta seuraavaksi päiväksi eväitä  kun oli vuorossa Milford Soundin retki.Paljon nuoria ja aasialaisia liikenteessä ja paljon baareja ja erilaisia ruokapaikkoja.Ensivaikutelma oli positiivinen, jälkeen päin ajatellen koko etelä-saaren reissun paras kaupunki missä oltiin oli juurikin Queenstown, vaikkakin kaikki siellä oli kalliimpaa verraten muuhun maahan.

1.2.14 Lauantai

Aamulla aikaisin ylös ja kokeilemaan aamupalaa kommuunikeittiöön.Ennen 8 odoteltiin bussia keskustassa ja sitäkin saimme odottaa ylimääräistä.En ymmärrä, suurin osa meidän busseista millä kuljettiin oli myöhässä! No bussi tuli vihdoin ja päästiin aamuauringossa taivaltamaan kohti Milford Soundia, sitä on tituleerattu yhdeksi kauneimmaksi paikaksi maailmassa.Myös matka itse vuonolle oli maisemiltaan ihanteellinen.Ensin ajoimme kahden järven rantaa ja kuski hölötti jatkuvasti ja pysäytti bussia että päästiin ottaan kuvia.Bussikuski kertoi mm. sellaisen faktan että maankuori työntää joka vuosi 10-15cm vuoria joten ne periaatteessa kasvavat, mutta eroosio nollaa tämä kasvun.Mutta ajatelkaapa että ilman eroosiota vuoret kasvaisivat yli metrin 10-vuodessa.Kun päästiin sisämaahan pois vuorten syleilystä niin sää muuttui pilvisen ja sumuisen harmaaksi.Tuli ihan kylmä, onneksi olin ottanut pitkähihaisen mukaan bussiin.Myöhemmin sää selkeni jälleen ja saimme nauttia auringon lämmöstä. Kun pääsimme Fiordlandin kansallispuistoon (N.Z:n suurin kansallispuisto) maisemat oli järkyttävän kauniita, paha tässä niitä on kuvailla kun ne pitäis itse nähdä että tajuais miten kaunista siellä oikeasti oli! Oli sademetsää ja kaunista luonnon niittyä vuorten keskellä, Mirror Laken järvet ovat Unescon suojelualuetta ja niillä pysähdyimme hetkeksi. Mirror Lakea ympäröivät vuoret ovat sellaisen mallisia että tuuli yltyy todella rajuksi ajoittain laakson sademetsässä ja kaataa paljon puita.Näimme näitäkin alueita, kuin kotipuolessa jonkun kunnon myräkän jälkeen. Myös opossumien jäljen näki selkeästi puissa, ne syövät puun lehdet kokonaan ja näin puut kuolevat ja jäävät harmaina ja elottomina kököttämään paikoilleen.Tälläiset kohdat huomasi helposti metsästä.Opossumeja ja rottia pyydystetään koska ne eivät ole alkuperäistä faunaa vaan tulleet valitettavasti monen muun lajin kanssa ihmisten mukana Uuteen-Seelantiin. Monet harvinaiset ja uniikit lintulajit ovat vaarassa juurikin Fiordlandin kansallispuistossa näiden tuholaisten takia.Valitettavasti monet lajit ovat kuolleet jo sukupuuttoon. Pysähdyimme eräällä kirkasvetisellä vuoripurolla missä sai täyttää pullonsa kylmällä vedellä, se oli ihan makoista vettä JIltapäivällä olimme vihdoin perillä Milford Soundissa ja pääsimme risteilylle mikä kesti 1h 40min.Vuonolla sataa vuodessa 6 metriä ja me olimme onnekkaita ainakin Lonely Planetin mukaan kun saimme aurinkoisen risteilysään. Mie kyllä toivoin että olisi satanut, koska sitten olisimme nähneet tuhannet vesiputoukset mitkä syntyvät veden valuessa vuorienrinteiltä! Laiva risteili Tasmanian meren suulle ja palasi vuonoa pitkin satamaan (Vuonon pituus 22km).Näimme huikeiden maisemien lisäksi hylkeitä lekottelemassa kivillä. Kun olimme palaamassa satamaan päin laiva ajoi aivan yhden vesiputouksen kohdalle niin  että vettä ryöppysi matkustajienkin päälle.Vaikkakin tuuli vei mukanaan suurimman osan vedestä niin kyllä siinä vähän kastu J Maori legendan mukaan tämän vesiputouksen vettä koskettaessa nainen nuorentui 10-vuodella, siinä tapauksessa kun mie palaan takaisin Suomeen olen 14-vuotiaana, EI kiitos! J Heiluin kuten tavallista ulkona kannella koko risteilyn ajan, välillä oli hankaluuksia pysyä pystyssä kun laiva keinui niin voimalla. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen kokemaan Milford Soundin kauneuden sateen kera, toivottavasti!Kotimatka meni paljon nopeammin kun ei pysähdytty jokaisella pysähdyspaikalla ottamassa kuvia. Queenstowniin päästyämme mie lähdin vielä kiertämään kaupunkia. Nuoria oli paljon lyhyellä rantapätkällä ja illan hämärtyessä tulitaiteilija näytti taitojaan hämärässä. Suurin osa matkamuistomyymälöiden omistajista/henkilökunnasta näytti olevan aasialaisia samoin sen hetkinen asiakaskunta.Huvitti kun seurasin yhtä pikkutyttöä joka keräsi ostoskoriinsa kauhealla vauhdilla kaikkea mahdollista kauniisti sanottuna krääsää.Sama juttu jatkui viereisessä matkamuistomyymälässä J Näin aivan mahdottoman suloisen jättiläiskoiran, rapsuttelin sitä innolla ja samalla iski haikeus Möllin takia. Kotimatkalla törmäsin suomalaiseen perheeseen, en ehtinyt jutella heidän kanssaan kun perhe viiletti tuhatta ja sataa ruokakaupasta ilmeisesti majapaikalleen. Nukuin erittäin hyvin sinä yönä.

2.2.14 Sunnuntai

Heräsin aikaisin enkä saanut enää unta joten pukeuduin ja hiippailin aamupalalle alakertaan.Miulla oli suunnitelma tälle vapaa päivälle ja kukaan ei voisi siinä estää meikäläistä!Nimittäin benji-hyppy, en ole varma miten se pitäisi kirjoittaa mutta enivei hyppy köyden varassa jostain korkealta.Kun menin takaisin huoneeseen Ulla oli noussut ja mie nappasin laukkuni ja lähdin kysymään mahdollisuutta hypätä benjy.Lupasin Ullalle että mikäli pääsen hyppäämään myöhemmin niin Ulla tulisi mukaan, mutta mie pääsinkin melkein heti lähtemään Kawaru sillalle mistä benjy on itse asiassa lähtöisin.Viime vuonna juhlittiin benjy-hypyn 25 v. vuosipäivää. Hinta oli kova, mutta kerrankos sitä nyt tekee jotain extremeä! Pääsin pikkubussilla aasialaisten kanssa matkaamaan Kawarun sillalle missä hyppypaikka sijaitsi. Pistin Ullalle tekstarin että nyt oltiin menossaJ 20minuutin ajomatkan aikana melkein unohdin minne olin menossa, asia ei pahemmin kauhistuttanut meikäläistä vielä siinäkään vaiheessa kun pääsin ns. loppuhaastatteluun missä käytiin vielä viimeiset turva-asiat läpi. Sitten vaan piti marssia sillalle, sain valjaat päälleni ja jätin kengät ja laukun säilytykseen.Siinäkään vaiheessa ei vielä jännittänyt kun pääsin istumaan lähelle reunaa ja työntekijä (se miekkonen kertoi olevansa ensihoidon lääkäriksi kun sanoin olevani hoitaja) sitoi jalkani ja teki muut valmistelut, mutta sitten kun sain nousta seisomaan! Huijui sentään! Siinä piti sitten jalat yhteen sidottuina hivuttautua siihen pienen kielekkeen reunalle.Äääk se oli kauheeta kun ne työntekijät sano että piti päästää irti kaiteesta.Siinä vaiheessa iski kyllä kieltämättä pakokauhu, hoin varmaan pari kertaa että onko pakko? No ehkä pari kolme minuuttia siinä venkslasin ja tärisin ennen kuin sain itseni koottua ja hyppäsin.Kun katsoo kuvia niin näytän kyllä aivan idiootilta.Nimittäin otin nenästä kiinni ja hyppäsin kuin olisin hypännyt järveen jalat edellä.No ehkä tuon nenästä kiinni pitämisen voi ymmärtää sen takia että pyysin että olisin voinut koskettaa alhaalla virtaavaa vettä.No enpä päässyt niin alas että olisin edes käsilläni koskettanut vettä. Miulla oli suunnitelma että olisin vaan tyynen rauhallisesti hypännyt kuin pääedellä hypätään veteen, muuten hyvä mutta mie en edes osaa hypätä pääedellä! J No olisin voinut myös sulavasti vain kaatua eteenpäin käteni levittäen kuten eräs aasialainen nainen, mutta ei.No  olin kireä kuin viulun kieli ja pidin silmiä kiinni siihen asti kun köysi riuhtaisi miut ylöspäin ja sitten rentouduin ja uskalsin avata silmätkin.Adrenaliini virtas ja mie nautin ylösalaisin olevasta maisemasta.Miut noukittiin kumiveneeseen ja täytyy myöntää että jalat tärisi vimmatusti kun makasin sen kumiveneen pohjalla.Oli huikea olo, epämääräisen onnellinen.No horjuvin jaloin kipitin pitkät portaat ja polun pätkät hyppäyspaikalle ja marssin uudestaan sillalle hakemaan tavaroitani.Jäin ottamaan kuvia muista hyppääjistä, uskomattomin miusta oli pieni alle 10-vuotias pikkuaasialaistyttö joka tuosta noin vain hyppäsi benjin!  Pääsin katsomaan itsestäni otettua videokuvaa ja valokuvia ja höveliyden puuskassa ostin ne kiskuri hintaan, tosin eipä miulla ollut ketään joka olisi miusta ottanut kuvia joten pakkohan jotain todistusainestoa oli saatava.Sain hypyn päälle ilmaisen t-paidan ja diplomin missä miun todistetaan hypänneen bungy niin kuin paikalliset sanovat.Odottelin muita bussin matkustajia ja jonkin ajan kuluttua pääsimmekin lähtemään takaisin keskustaan. Klo10 maissa olin jo motellilla ja Ulla luuli etten ollutkaan päässyt hyppäämään.Oli jotenkin edelleen todella epätodellinen olo. Lepäilin vähän ja puolenpäivän aikana lähdettiin kiertään yhdessä Ullan kanssa kaupunkia, se halus mennä kondolilla vai mikä nyt olikaan näköalahissillä kaupungin kupeessa olevan vuoren huipulle.Minnuu se ei kiinnostanut joten sovimme tapaavamme 3 maissa huoneessamme, mie lähdin kipittään kauppaan ja ostin vähän evästä ja marssin Queenstownin Botanic Gardeniin ja kävelin ihastellen merenrantaa ja vanhoja puita.Leiriydyin niemennokkaan isolle aakealle  kivelle ja kirjoitin päiväkirjaa samalla nauttien mehusta ja jätskistä. Ohi meni kajakkeja, isoja laivoja ja vesiskoottereita. Nautin olostani ja auringon lämmöstä ja iltapäivällä hipsin takaisin hostellille. Nokkaunien jälkeen lähdimme uudestaan kiertelemään keskustaa, löysimme aivan ihanan pienen karkkikaupan missä oli myynnissä ympäri maailmaa erilaisia herkkuja.Jopa Suomi oli edustettuna Pandan lakritsilla J Maistelimme erimakuisia fudgeja ja mie nautin huumaavasta sokerin tuoksusta J Sen jälkeen aloimme etsiä ruoka paikkaa ja päädyimme pieneen kiinalaiseen ravintolaan missä oli huonosti englantia puhuva mies tarjoilijana.Kysyin mitä yhdessä annoksessa oikein oli ja sain vastauksekseni että ’’Kaikki ovat hyviä’’  ja sitten vielä osoituksen mitkä ruoka-annokset olivat erittäin hyviä.No päädyin ottamaan  kanaa kevätsipulin ja inkiväärin kera ja Ulla valitsi kanaa cashewpähkinän kanssa.Ruoka oli hyvää ja meidän aikana kuppila täyttyi ääriään myöten. Miestarjoilija  toi meille tikut ja kiinalaiset pienet posliini lusikat vai mitä ne nyt ovatkaan ja oletti selvästi meidän pärjäävän niillä.No kävin myöhemmin pyytämässä toiselta tarjoilijalta haarukat J Kiertelimme vielä kauppoja ja nautimme jälkiruuaksi karkkikaupasta ostetut konvehdit, mie otin passionhedelmä-valkosuklaa konvehdin ja Ulla taas kiivi hedelmän makuisen.Nam! Menimme vielä kävelemään Botanic Gardeniin ja ihastelimme kukkivia ruusuja.Minnuu on siunattu hyvällä suuntavaistolla ja pakostakin hymyilytti kun eräs nuoripari tuli kyselemään mitä kautta he pääsisivät takaisin keskustaan. Löysimme puutarhan kätköistä jäähallin ja skeittiradan.Illalla piti pakata seuraavan päivän lähtöä varten, siinä oli kyllä hiukan vaikeuksia sanoisin kun tavaraa oli siunaantunut, mutta kyllä siitä selvittiin pienen voimankäytön avulla.

Jatkuu pian..taas kun jaksan kirjoittaa retken vaiheet loppuun…